Raija Juutila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raija Irene Juutila (o.s. Autio; 11. syyskuuta 1949 Pihlajavesilähde? – 13.-16. heinäkuuta 1993 Kangasala) oli suomalainen lastenhoitaja, joka katosi epäselvissä olosuhteissa 44-vuotiaana[1] Kangasalla heinäkuussa 1993. Katoamisen syy pysyi mysteerinä liki kaksi vuosikymmentä, kunnes Juutilan ruumis löytyi hänen silloisen avopuolisonsa, yrittäjän, teknikko Tauno Tuomas Luukkalan (s. 21. joulukuuta[2] 1945 Ypäjä[3]) yrityksen alueelta joulukuussa 2011.

Katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raija Juutilan uskottiin lähteneen Kangasalta 15. heinäkuuta 1993 liikeneuvotteluihin Viroon. Tietojen mukaan hän oli nostanut Tauno Luukkalan yrityksen tililtä 35 000 markkaa.[3]

Sunnuntaina 4. heinäkuuta 1993 hieman ennen Juutilan katoamista Aamulehdessä oli julkaistu Tosipaikat-palstalla Luukkalan jättämä työpaikkailmoitus:

»"Kahden pienen yrityksen rutiinienhoitoon itsenäiseen työskentelyyn kykenevä, työtäpelkäämätön MONITOIMINAINEN. Asunto järjestyy. Kirjalliset hakemukset ilman todistusjäljennöksiä m. "konttoriemäntä", PL 63, 33541 TAMPERE."»

[4]

Lisäksi Aamulehden Tullaan tutuiksi -palstalla julkaistiin sunnuntaina 18. heinäkuuta 1993 hieman Juutilan katoamisen jälkeen Luukkalan jättämä seuranhakuilmoitus:

»"Sinä kunn. raitis, tasokas, hellä romantt., kot. viiht., yritt.henk. nainen. Tule omaksi isolle komealle, savutt., lämminhenk. turvalliselle, 46v. yrittäjälle. Vast. Hall.k.k. nim. "Emännätön talo"»

[4]

Avomies vangitaan ja Juutila löytyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi pidätti Tauno Luukkalan vuonna 2008 epäiltynä Juutilan taposta. Mies kuitenkin vapautettiin.[5]

Luukkala pidätettiin uudelleen perjantaina 18. marraskuuta 2011. Pirkanmaan käräjäoikeus julisti hänet vangituksi todennäköisin syin epäiltynä murhasta.[6]

Luukkala kiisti jyrkästi syyllistyneensä Juutilan murhaan. 66-vuotispäivänään 21. joulukuuta 2011 hän kuitenkin osoitti poliisille paikan, josta Juutilan ruumista kannattaisi etsiä.[2] Juutilan luuranko löytyi Luukkalan omistamalta teollisuuskiinteistöltä Kangasalta Valoputkentieltä samana päivänä. Vainajan henkilöllisyys varmistui seuraavana päivänä hammaskarttojen avulla.[7] Hänet oli surmattu lyömällä kovalla voimalla pitkänomaisella astalolla vasemmalle kasvoihin, minkä seurauksena pää oli kiertynyt voimakkaasti ja ylimmät kaulanikamat murtuneet. Poliisin mukaan astalo saattoi olla takkavälinesarjaan kuulunut väline. Poliisi oli löytänyt takkavälinesarjan Luukkalan yrityksen varastosta.[8]

Ruumiin löytymisen jälkeenkin Luukkala kiisti syyllisyytensä. Hän väitti venäläisten kaapanneen Juutilan ja vaatineen 70 000 markan lunnaita. Juutila surmattiin, koska Luukkala ei kyennyt vastaamaan lunnasvaatimuksiin. Tämän jälkeen venäläiset olivat tuoneet ruumiin pressuun käärittynä Luukkalan teollisuushallin pihalle, josta hätääntyneenä mies hautasi ruumiin.[9]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkanmaan käräjäoikeus käsitteli tapausta neljän päivän ajan huhti-toukokuussa 2012. Kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen vaati syytetylle rangaistusta murhasta. Hän piti Luukkalan kertomusta venäläisistä epäuskottavana muun muassa siksi, että Luukkala oli hakenut postilokero-osoitetta ja seuraa lehtien palstoilla jo ennen väitettyä tapahtumaa.[9] Lisäksi ruumiskoirat olivat Luukkalan ja Juutilan kodissa suoritetuissa tutkimuksissa merkanneet olohuoneesta kaksi kohtaa. Syyttäjän mukaan tästä voitiin päätellä, että Juutilan ruumista säilytettiin talossa useita päiviä ennen sen hautaamista.[10]

Luukkala itse kieltäytyi puhumasta oikeudessa.[11] Hänen puolustusasianajajansa Tomi Vähätalo piti kiinni venäläisteoriasta ja katsoi, että syytetyllä ei ollut mitään motiivia murhaan.[12] Vähätalo katsoi, että jos syytetty katsotaan syylliseksi, niin teko on ollut korkeintaan törkeä pahoinpitely, kuolemantuottamus tai kuitenkin enintään tappo.[8]

Todistajana kuultu Raija Juutilan poika kertoi, että Luukkala oli katoamisen jälkeen kertonut lapsille valheita heidän äitinsä rahankäytöstä ja miessuhteista. Luukkala oli 2. elokuuta 1993 väittänyt pojalle, joka oli puhelimitse tiedustellut äitiään, että Juutila oli liikematkoilla Saksassa. Seuraavana päivänä Luukkala kertoi matkojen venyneen. 5. elokuuta Luukkala oli kertonut Juutilan tyttärelle, joka oli myös puhelimitse tiedustellut äitiään, että ei tiedä, missä Raija on. Pojan todistuksen mukaan Luukkala yritti tapahtuneen jälkeen pitkitellä sopimuksia, jotta Raija Juutilan osuus talovelasta olisi tullut lapsille. Lisäksi Luukkala ei pojan mukaan suostunut lähettämään äidin irtaimistoa lapsille.[13]

Pirkanmaan käräjäoikeus 1. kesäkuuta 2012 katsoi Tauno Luukkalan syylliseksi Raija Juutilan murhaan ja langetti hänelle elinkautisen vankeusrangaistuksen.[14]

Turun hovioikeus aloitti tapauksen käsittelyn 11. joulukuuta 2012. Hovioikeudessa Luukkala ei enää kiistänyt osallisuuttaan Juutilan kuolemaan, mutta vaati Aamulehden mukaan että teko katsottaisiin murhan sijaan pahoinpitelyksi, törkeäksi pahoinpitelyksi tai tapoksi.[15]

Hovioikeus katsoi 15. helmikuuta 2013 antamassaan tuomiossa, että Luukkala oli syyllistynyt murhan sijasta tappoon ja alensi elinkautisen vankeusrangaistuksen 10 vuoden mittaiseksi. Ensikertalaisena hän istuu tuomiosta vankilassa vain puolet.[16] Aamulehti uutisoi 14.6.2013 Juutilan lasten hakeneen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus hylkäsi valituslupa-anomuksen elokuussa 2013, ja näin hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.[17]

Ruumiin löydyttyä Raija Juutila haudattiin Forssaan.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kadonneet: Raija Juutila Yle Elävä arkisto. Yle.
  2. a b Päivi Hannula: Raija Juutilan kadonneita päiväkirjoja ei ole löytynyt MTV3 Uutiset. 4.3.2012. MTV3. Viitattu 10.9.2012.
  3. a b Poliisi eristi murhasta epäillyn miehen talon Kangasalla Aamulehti. 23.11.2011. Aamulehti. Arkistoitu 30.12.2011. Viitattu 10.9.2012.
  4. a b Raija Juutilan surma: Avomies etsi seuraa Aamulehdessä pari päivää puolison katoamisen jälkeen Aamulehti. 9.12.2011. Aamulehti. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  5. Repo, Siina: Raija Juutilan mysteeri ratkesi – avomies aikoo valittaa murhatuomiosta MTV Uutiset. 1.6.2012. Viitattu 10.9.2012.
  6. Rimpiläinen, Tuomas: Nainen katosi 18 vuotta sitten Kangasalla – Avomies vangittiin murhasta tänään Aamulehti. 23.11.2011. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  7. Rimpiläinen, Tuomas: Raija Juutilan ruumis löytyi avomiehen omistamalta tehdasalueelta Aamulehti. 22.12.2011. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  8. a b Heli Keskinen: Syyttäjä: Raija Juutila surmattiin vakaasti harkiten - kuoli astalon iskuun Aamulehti. 25.4.2012. Aamulehti. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  9. a b Tuomas Rimpiläinen & Heli Keskinen: Kokenut rikostutkija äkkäsi jotakin outoa: Tämän takia avomies näytti Juutilan hautapaikan Aamulehti. 25.4.2012. Aamulehti. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  10. Näin ruumiskoirat käyttäytyivät Raija Juutilan ja syytetyn olohuoneessa Aamulehti. 25.4.2012. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  11. Lähes 19 vuotta vanhasta surmasta syytetty ei suostu puhumaan oikeudessa Aamulehti. 26.4.2012. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  12. Puolustus: Avomiehen ja Juutilan elämäntapa oli poikkeuksellinen Aamulehti. 25.4.2012. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  13. Keskinen, Heli: Lapset 19 vuotta sitten surmatusta äidistään: ”Elokuussa tajusin, että hän on kadonnut” Aamulehti. 26.4.2012. Viitattu 10.9.2012. [vanhentunut linkki]
  14. Avomiehelle elinkautinen vanhasta murhasta MTV Uutiset. 1.6.2012. Viitattu 10.9.2012.
  15. Turun hovioikeus käsittelee 20 vuotta vanhaa murhajuttua Aamulehti. 11.12.2012. Arkistoitu 28.12.2012. Viitattu 11.12.2012.
  16. Tuomas Rimpiläinen: Raija Juutilan surma vuonna 1993 ei ollut murha: Avomies vapautuu muutamassa vuodessa 15.2.2013. Aamulehti. Arkistoitu 18.2.2013. Viitattu 15.2.2013.
  17. Surmatun Raija Juutilan lapset eivät saaneet valituslupaa – Tuomio taposta jää voimaan 16.8.2013. Aamulehti. Arkistoitu 19.8.2013. Viitattu 16.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]