Raakapurje

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raakapurje

Raakapurje on vanhimpia edelleen purjealuksissa käytettäviä purjeen tyyppejä. Se on muodoltaan joko suorakulmaisen suorakaiteen muotoinen, alaspäin levenevä tai kapeneva viistosuunnikkaan muotoinen tai kolmikulmainen purje. Kolmikulmaista purjetta on toisinaan käytetty monipurjeisissa mastoissa alimpana purjeena. Käsitteet raakapuu ja raakapurje kulkevat käsi kädessä: raakapuu on mastoon keskikohdaltaan kiinnitetty vaakasuora, aluksen kölilinjaan nähden poikittain oleva puomi. Raakapurje on yläreunastaan kiinnitetty raakapuuhun.

Raakapurjeet sopivat hyvin avotuuliin, joilla ne ovat vakaampia ja tehokkaampia kuin pitkittäispurjeet ja spinaakkerit. Raakapurje on teoreettisesti kaikkein tehokkain myötätuulipurje. Raakapurjetakila on myös helppo jakaa useisiin kohtuukokoisiin purjeisiin, joista jokainen on hallittavissa pienellä miehistöllä. Näin raakapurjeet sopivat kauppalaivoilla pitkiin merimatkoihin, joissa yleensä seurataan merivirtoja ja vallitsevia tuulia.

Korkealle tuuleen purjehdittaessa raakapurjeet eivät alhaisen sivusuhteensa vuoksi ole kovin tehokkaita ja varsinkin vastakäännöksen teko on hankalaa; raakapurjealuksilla pyritään kääntymään myötäisen kautta. Vastatuulessa purjeen koko voima jarruttaa etenemistä ja laivan kaikki raakapurjeet on käännöksen yhteydessä käännettävä uudelle halssille, toisin kuin kahveli- tai bermudapurjeet, jotka vaihtavat puolta itsestään.

Avomerelle tarkoitetut laivat takiloitiin purjelaivojen aikakaudella yleensä aina pääasiassa raakapurjein, mutta myös haruspurjein ja kahvelipurjein (tai ennen näitä latinalaispurjein). Sen sijaan saaristoon ja rannikkopurjehdukseen tarkoitetut laivat takiloitiin, varsinkin ajanjakson loppua kohden, pääasiassa pitkittäispurjein ja vain toissijaisesti raakapurjein.

Eräänlainen sovelma raakapurjeesta on pallokolmion muotoinen spinaakkeri, joka on raakapurjeen tavoin myötätuulipurje.


Raakapurjeen köysistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raakapurjeen köysistöä

Numerot viittaavat oikealla olevan kuvan numeroihin.[1]

  1. toplentta eli kannike; pitää raa'an halutussa asennossa ja tukee raakaa.
  2. raa'annokka; kiinnityspaikka toplentoilla, ahtimille, ylemmän purjeen jaluksille ja reivitaljoille.
  3. nokkakoordingit eli reunanuorat; purjeiden kokoamista varten.
  4. reiviseisingit; reivatun purjeenosan sitomiseksi raakaan.
  5. puukikoordingit eli laskosnuorat; purjeiden kokoamista varten.
  6. halssit; purjeen etummaisen kulman kiinnittämiseksi kanteen sivutuulessa ja hankavastaisessa.
  7. jalukset eli skuutit; purjeen takimmaisen kulman kiinnittämiseksi taaksepäin.
  8. reivitaljat; näillä kohotetaan purjeen reivilista kiinni raakaan reivattaessa purjetta.
  9. jiiktouvit; näillä kohotetaan purjeen alakulma raa'annokalle koottaessa purjetta.
  10. ahtimet, prassit eli rassit; näillä käännetään raaka haluttuun asentoon tuulen suhteen. Ne myös tukevat raakaa. Takimmaisesta mastosta ne viedään eteenpäin, muista mastoista taaksepäin. Ahtimet ovat merkittävä raa'an tuki kovassa tuulessa.

Kuvassa ei näy pulinoita. Niillä kiristetään purjeen tuulenpuoleinen etuliesma eteenpän hankavastaiseen purjehdittaessa. Ne kiinnitetään purjeen tuulenpuoleiseen liesmaan ja alukseen runkoon edessäpän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Blomgren, Axel S.: Merimiestaidon oppikirja, s. 8 - 9. Suom. Högström, Eino. Rauma: Suomen senaatin kustantama, 1919.