Heikki Urmas
Heikki Urmas (15. kesäkuuta 1935 Koski Tl – 16. heinäkuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen lentokapteeni ja kauppatieteiden tohtori.[1] Urmas aloitti työuransa liikennelentäjänä Finnairin palveluksessa, opiskeli kauppatieteitä työn ohella ja suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 1976. Hän toimi opettajana muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulussa ja oli myös Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön rehtorina.[2] Urmaksen puoliso oli Finnairin ja Kar-Airin lentoemäntä Kaisu Urmas (o.s. Puhakainen).[3]
Teoksessaan Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät Urmas väittää, että SDP:n johtohahmot Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto olivat KGB:n palveluksessa[4]. Urmas väitti kirjassaan että KGB järjesti Kalevi Sorsan SDP:n puoluesihteeriksi Turun puoluekokouksessa vuonna 1969, lisäksi Urmaksen kirjan mukaan vuonna 1975 Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford kieltäytyi saapumasta Helsingissä kesällä 1975 järjestettyyn ETYK-huippukokoukseen jos KGB:n pääministeriksi junailema Sorsa olisi kokouksen aikana tässä tehtävässä. Presidentti Kekkonen joutui sen vuoksi hajottamaan toukokuussa 1975 eduskunnan ja Sorsan tilalle pääministeriksi tuli kesäkuussa Keijo Liinamaa.
Urmas väittää myös vakiintuneen historiankirjoituksen vastaisesti Neuvostoliiton tukeneen Koivistoa Kekkosen seuraajaksi Ahti Karjalaisen sijaan. Urmas kertoo perustavansa tietonsa ay-johtajien Jaakko Rantasen ja Olavi Järvelän, Keijo Liinamaan ja Suomen Pankin johtajan Päiviö Hetemäen muistioihin sekä heidän kanssa käymiinsä keskusteluihin.[5]
Hetemäen elämäkerran kirjoittaja Jukka Tarkka sanoo, ettei ole kertaakaan törmännyt Urmaksen nimeen.[5]
Urmas on myös väittänyt seminaarissaan syyskuussa 2011 Koiviston kanssa presidenttiehdokkuudesta kilpailleiden Väinö Leskisen ja Paul Paavelan tulleen murhatuiksi samoin kuin Keijo Liinamaan, jonka Urmas sanoo paljastaneen hänelle kyseisen salaliiton.[6]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Työrauhajärjestelmä yhteiskunnan osajärjestelmänä. Tarkasteltuna SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen hajaannuksen aikana. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu, 1975. ISBN 951-699-072-X.
- Uhrina työtön. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5344-6.
- Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät. Helsinki: Heikki Urmas, 2010. ISBN 978-952-92-7678-3.
- Voi maatamme!. Helsinki: Heikki Urmas, 2012. ISBN 978-952-93-0993-1.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wallenius, Jyrki: Heikki Urmas. Helsingin Sanomat, 7.8.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2015.
- ↑ Kokkonen, Jenni: Paljastuksia 1970-luvun politiikasta: Suomi oli KGB:n ja CIA:n temmellyskenttä studio55.fi. MTV3. Viitattu 19.7.2013.
- ↑ OH-KDA miehistöineen lähdössä ensimmäiselle maailmanympärimatkalle 19.6.1964. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.8.2023).
- ↑ Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät, Heikki Urmas promerit.net. Viitattu 4.12.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Tourunen, Jari: Historiaa ja tulkintaa Savon Sanomat. 21.8.2010. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 6.1.2012.
- ↑ Kannus, Kalevi: Tupo-papisto? promerit.net. 10.9.2011. Viitattu 6.1.2012.
| ||||||||||
