Rašid Ali al-Kailani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rašid Ali al-Kailani (Rašīd ‘Alī al-Gailānī, myös Gīlānī tai Kailānī; رشيد علي الكيلاني‎) (s. 1892, Bagdad, Irak, Osmanien valtakunta, k. 28. elokuuta 1965, Beirut) oli irakilainen juristi ja poliitikko, joka toimi Irakin pääministerinä 1933, 1940–1941 ja 1941. Hän oli yksi arabimaailman suosituimmista poliitikoista. Hän pyrki tuomaan Irakin akselivaltojen piiriin toisen maailmansodan aikana.

Kailani kuului sunnilaiseen perheeseen ja oli sukua Irakin ensimmäiselle pääministerille Abdulrahman al-Haidari al-Kailanille. Hän opiskeli lakia ja aloitti uransa politiikassa 1924 oikeusministerinä Yasin al-Hašimin hallituksessa. Hän toimi sisäministerinä 1925–1928 ja pääministerinä 1933.

Kailani ja Hašimi olivat kansallismielisiä ja vastustivat brittien sekaantumista maan asioihin. He hylkäsivät Nuri al-Sa’idin solmiman angloirakilaisen sopimuksen ja perustivat oman kansallisen veljeyden puolueensa. Kailani tuki arabinationalistina akselivaltoja, toivoen niiden takaavan arabien yhtenäisyyden.

Kailani nimitettiin uudelleen pääministeriksi 1940. Kuningas Ghazi oli juuri kuollut ja maa oli alaikäisen kuningas Faisal II:n ja sijaishallitsija emiiri Abdulilahin alaisuudessa. Kailani kieltäytyi sallimasta brittijoukkojen kuljetuksia maan läpi rintamalle. Sisäministeri Naji Šaukat tapasi Saksan Turkin lähettilään Franz von Papenin Istanbulissa. Saksalle luvattiin Irakin luonnonvarojen hyödyntäminen vastineeksi arabimaiden itsenäisyyden tukemisesta.

Kun Italia liittyi sotaan Saksan puolelle, Irak säilytti suhteet maahan, mikä raivostutti britit. Brittien voitot Pohjois-Afrikassa italialaisia vastaan vähensivät Kailanin kansansuosiota. Hänet pakotettiin eroamaan tammikuussa 1941.

Kailani kehitteli suunnitelman Abdulilahin murhasta ja vallankaappauksesta. Hänen taustavaikuttajinaan olivat "neljä everstiä", jotka olivat lyhyin väliajoin olleet vallassa kulissien takana vuodesta 1937. 4. huhtikuuta 1941 Rašid Ali järjesti kaappauksen kahdeksan viikkoa aiemmin omansa korvannutta Taha Hāshimin hallitusta vastaan.[1]

Britit kieltäytyivät tunnustamasta uutta hallitusta ja 29. huhtikuuta Irakin tykistö pommitti RAF:n tukikohtaa Habbaniyyassa, jonka jälkeen brittijoukot valtasivat Basran. Winston Churchill määräsi kenraali Archibald Wavellin valtaamaan takaisin Habbaniyyan tukikohdan ja sen jälkeen Bagdadin. Kuukauden mittainen sota päättyi brittien hyväksi. Kailani pakeni hyökkäyksen edellä Saksaan, jossa hän tapasi Adolf Hitlerin ja edelleen Egyptiin ja Saudi-Arabiaan.

Hän palasi maahan vasta 1958 vallankumouksen syrjäytettyä hašimidien monarkian ja yritti joulukuussa uudelleen nousta valtaan kaatamalla Abdulkarim Qasimin hallituksen. Kaappaus epäonnistui ja Kailani tuomittiin kuolemaan. Hänet kuitenkin armahdettiin 1961 ja hän palasi maanpakoon Beirutiin, jossa kuoli 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Communism and Nationalism in the Middle East. Contributors: Walter Z. Laqueur - author. Publisher: Praeger. Place of Publication: New York. Publication Year: 1956. Page Number: 181.