RN Leonardo da Vinci (1911)
| RN Leonardo da Vinci | |
|---|---|
 RN Leonardo da Vinci |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cantieri navali Odero, Genova |
| Kölinlasku | 18. heinäkuuta 1910 |
| Laskettu vesille | 14. lokakuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | 17. toukokuuta 1914 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut räjähdyksessä 2. elokuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
23 087 t (standardi) 24 677 t (kuormattu) |
| Pituus |
168,9 m (vesiraja) 176,0 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 28 m |
| Syväys | 9,3 m |
| Koneteho | 32 300 hv (23 MW) |
| Nopeus | 21,6 solmua (41 km/h) |
| Miehistöä | 35 upseeria ja 1 197-1 200 miestä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
13 × 305 mm/L46 tykkiä 18 × 120 mm/L50 tykkiä 14 × 76 mm/L50 tykkiä 3 × 450 mm torpedoputkea |
RN Leonardo da Vinci (ital. Regia Nave Leonardo da Vinci) oli Regia Marinan eli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1914 valmistunut Conte di Cavour -luokan taistelulaiva ensimmäisessä maailmansodassa. Se ei kuitenkaan osallistunut sotatoimiin ja tuhoutui räjähdyksessä 2. elokuuta 1916.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Conte di Cavour -luokka
Alus tilattiin Genovasta Cantieri navali Oderolta, missä köli laskettiin 18. heinäkuuta 1910. Alus laskettiin vesille 14. lokakuuta 1911 ja liitettiin laivastoon 17. toukokuuta 1914.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus ei osallistunut ensimmäisessä maailmansodassa sotatoimiin. Siihen kuormattiin Tarantossa Mar Piccolossa 2. elokuuta 1916 ammuksia seuraavaksi päiväksi suunniteltuja ammuntoja varten. Seuraavana yönä noin kello 23 tapahtui aluksen takaosassa räjähdys, joka sai aikaan hallitsemattoman tulipalon. Vaikka ammusvarastot täytettiin vedellä, alus räjähti ja sen jälkeen kaatui upoten matalaan veteen. Onnettomuudessa sai surmansa 21 aluksen 34 upseerista ja 227 miehistönjäsentä.[2]
Sotaoikeus ei päässyt yksimielisyyteen, oliko tapahtuman syynä huolimattomuus vai sabotaasi. Asia selvisi Italian vastavakoilun ryöstettyä Itävallan Zürichin lähetystön, josta saatiin tietoa Itävallan Italiassa toimineista agenteista. Saatuja tietoja ei kuitenkaan julkistettu, mutta niiden seurauksena useita ihmisiä pidätettiin, asetettiin sotaoikeuteen ja tuomittiin vakoilusta ja vahingonteosta kuolemaan.[3] Marraskuussa 1916 perustettiin pelastusryhmä nostamaan alus. Sen työ keskeytyi huhtikuussa 1917, ja nostoa jatkettiin vasta sodan päätyttyä. Aluksen torneja ja kansirakenteita poistettiin huhtikuusta elokuuhun 1919 ja hylky nostettiin 17. syyskuuta. Se siirrettiin Tarantossa telakalle.[4]
Aluksen runko oli saatu 24. tammikuuta 1921 mennessä vesitiiviiksi, ja se kellui oikeinpäin. Seuraavien vuosien aikana tehtiin suunnitelmia aluksen kunnostamisesta ja modernisoinnista, minkä vuoksi sen tonnisto laskettiin Washingtonin laivastosopimukseen. Työstä luovuttiin 1923, se poistettiin alusluettelosta 22. maaliskuuta ja hylky myytiin 26. maaliskuuta romutettavaksi Mar Piccoloon.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921, s. 259. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I, s. 79. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
- Giorgerini, Giorgio: The Cavour & Duilio Class Battleships. Warship, 1980, IV. vsk, nro 4, s. 287-279. Lontoo: Conway. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Dante Alighieri – Seuraaja: Andrea Doria -luokka |