RMS Segwun
| Segwun | |
|---|---|
 RMS Segwun |
|
| Lippuvaltio |
 Kanada |
| Kotipaikka | Toronto, Ontario |
| Aiemmat nimet | Nipissing II (1887–1925) |
| Omistaja | Muskoka Steamship and Historical Society |
| Aiemmat omistajat | Muskoka Lakes Navigation Company (1887–1960-luku) |
| Luovutettu | 1887 |
| Status | museoliikenteessä |
| Tekniset tiedot | |
| Koneisto | höyrykone |
| Matkustajia | 99 |
| Lähteet | [1][2] |
RMS Segwun on vuonna 1887 valmistunut höyrylaiva, joka liikennöi kesäkaudella Kanadassa Ontarion Muskokajärvellä. Sen omistaa ja sitä liikennöi voittoa tavoittelematon Muskoka Steamship and Historical Society, jonka kotipaikkana Gravenhurst Ontariossa.[1] Segwun on sen alun perin omistaneen yhtiön laivastosta ainoa jäljellä oleva alus, ja sillä on edelleen Canada Postin lupa käyttää nimessään etuliitettä Royal Mail Ship.[2] Segwun on Pohjois-Amerikan vanhin edelleen liikenteessä oleva höyrylaiva, ja Attractions Canada on valinnut sen kahtena peräkkäisenä vuotena parhaaksi suureksi nähtävyydeksi.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muskoka Lakes Navigation Company tilasi aluksen korvaamaan vuonna 1886 tulipalossa tuhoutunutta höyrylaiva Nipissingiä. Valmistuessaan 1887 alus sai nimekseen Nipissing II, ja se rakennettiin alun perin siipirataslaivaksi ja se varustettiin edeltäjästään pelastetulla höyrykoneistolla. Alus liikennöi aina vuoteen 1914 saakka, jolloin se kärsi konerikon ja vedettiin pois liikenteestä.[1]
Vuonna 1925 alus otettiin takaisin liikenteeseen täydellisesti kunnostettuna. Kunnostuksen yhteydessä siipirattaat korvattiin potkureilla ja aluksen ulkonäkö muuttui huomattavasti, joten se sai uudeksi nimekseen ojibwankielisen nimen Segwun, joka tarkoittaa kevätaikaa.[1] Kunnostettu alus laskettiin vesille kesäkuussa 1925, ja se tuli pian tunnetuksi järven nopeimpana aluksena. Vuonna 1930 kuitenkin huhuttiin että yhtiö olisi vaihtanut Segwunin potkurit huonompiin hidastaakseen alusta, jotta nopeimman aluksen titteli säilyisi yhtiön lippulaivalla, RMS Sagamolla.[3]
Vuonna 1949 tapahtuneen höyrylaiva Noronicin tulipalon jälkeen Kanadan hallitus tiukensi paloturvallisuusmääräyksiä kaikilla matkustaja-aluksilla. Tämän johdosta yhtiö joutui jättämään konkurssihakemuksen, sillä sillä ei ollut varaa tiukentuneiden määräysten vaatimiin 127 496 dollarin remontointikustannuksiin. Yleisön vastustuksesta johtuen ja siihen nojaten etteivät alukset olleet koskaan mailia kauempana rannasta Kanadan hallitus myöntyi siihen, että yhtiön alukset saivat jatkaa liikennöintiä vaikka ne täyttivät vain kaksi kolmasosaa uusista turvallisuusvaatimuksista.[3]
Kunnostettu Segwun liikennöi aina vuoteen 1958, jolloin vähenevät rahti- ja matkustajamäärät pakottivat yhtiön siirtämään aluksen pois liikenteestä.[1] Varsinaisesti Segwunin kohtalon ratkaisi kariileajo kesällä 1958, jolloin se menetti molemmat potkurinsa. Koska matkustaja- ja postiliikenne oli siirtynyt kehittyvälle maantieverkostolle, yhtiö hakeutui konkurssiin syksyllä 1958.[3]
Vuonna 1959 yhtiö ja sen alukset myytiin gravenhurstilaisille liikemiehille George Morrisonille ja Jack Vincentille, joiden tarkoituksena oli romuttaa Segwun ja Cherokee sekä muuttaa Sagamo kelluvaksi ravintolaksi. Sagamo kuitenkin tuhoutui tulipalossa Gravenhurstin laiturissa, jolloin Segwun harkittiin muutettavaksi ravintolaksi. Paikalliset kuitenkin alkoivat ymmärtää aluksen historiallisen merkityksen, se muutettiin museoksi ja vuonna 1962 alus lahjoitettiin Gravenhurstin kaupungille.[3]
Vuonna 1961 Segwun avattiin yleisölle kelluvana museona, ja se oli avoinna aina vuoteen 1969 jolloin sen todettiin tarvitsevan laajaa kunnostusta. Aluksen kunnostus aloitettiin vapaaehtoisvoimin, mutta urakan laajuus kävi pian mahdottomaksi suorittaa vapaaehtoisvoimin. Vuonna 1972 Ontario Road Builders Association otti aluksen kunnostuksen vastuulleen, ja huolimatta rahavaikeuksista ja useista ongelmista alus saatiin kunnostettua kevääseen 1981 mennessä, jolloin se palasi matkustajaliikenteeseen.[1] Aluksen neulanreikävuodoista kärsivä rautarunko kunnostettiin ja se laskettiin vesille 1. kesäkuuta 1974 jolloin alus kastettiin uudelleen. Kastamisen suoritti Kanadan 15. pääministeri Pierre Trudeau.[3] Vuonna 1981 alus sai sertifikaatin,[3] ja Muskoka Lakes Navigation and Hotel Company herätettiin uudelleen henkiin ja se vuokrasi aluksen yhdistykseltä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Muskoka Steamship & Historical Society (History) segwun.com. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c About Us: The Success Story segwun.com. Arkistoitu 15.8.2012. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f John Murden: The Segwun Story murden.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RMS Segwun Wikimedia Commonsissa
