RIM-8 Talos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Talos-ilmatorjuntaohjuksen laukaisu.

RIM-8 Talos (IM-70/SAM-N-6) oli ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Se oli Yhdysvaltain laivaston käytössä. Asejärjestelmän taistelukärki voitiin varustaa ydinräjähteellä. Ohjusjärjestelmän alku oli US-laivaston Bumblebee-nimisessä ohjusten kehittelyprojektissa, joka oli alkanut 50-luvun puolivälin vaiheilla.[1] Talos-ohjusjärjestelmän valmistaja oli Bendix. Se kehitteli myös MQM-8 Vandal -ohjuksen, jota ei ilmeisesti palveluskäyttöön hyväksytty. Talos kuului niin kutsuttuun 3T-ohjusperheeseen. Muita olivat RIM-2 Terrier sekä RIM-24 Tartar.

Talos-järjestelmän poisvetäminen asekalustosta alkoi 1970-luvun puolivälissä ja vietiin loppuun vuoteen 1980 mennessä. Sen seuraaja oli RIM-66 Standard. Siinä ei ollut käytettävissä ydinkärkiä, mutta sen ulottuvuus oli laajempi. Taloksen käyttöikä oli 22 vuotta.

Ohjusjärjestelmää käytettiin Vietinamin sodassa, ja sillä tehtiin kolmen vihollislentokoneen ilmapudotus.[2]

Teknisiä tietoja ja suoritusarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

  • Paino: 3 167 kg (6 982 paunaa)
  • Pituus: 10,06 m (33,00 jalkaa)
  • Läpimitta: 0,76 m (2,49 jalkaa)
  • Jänneväli: 2,74 m (8,98 jalkaa)
  • Voimantuotto: 89,20 kN (20,053 lbf)
  • Lakikorkeus: +20 km (+12 mailia)
  • Torjuntaetäisyys: n. 45 km (28 mailia)
  • Ensilaukaisu: 28.10.1952
  • Ydinkärki: W-30 (2-5 kT)
  • Ohjusmäärä: 2 ohjusta/lavetti

(tiedot koskevat lähinnä varhaisempia tyyppiversioita: A & B, asekäyttöön n. vuodesta 1959, lopulliset hyväksytyt versiot)

Katso myös:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RIM-8 Talos.