R-mittasääntö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
12mR vene Freedom US 30, suunnittelija Olin Stephens. Americas Cup voittaja vuodelta 1980 Dennis Connorin kipparoimana

R-mittasääntö eli Kansainvälinen sääntö, on purjeveneiden suunnittelusääntö, joka vahvistettiin vuonna 1907. Säännöstä tuli modernin ratakilpapurjehduksen perusta. Se mahdollisti ensimmäistä kertaa kansainväliset kilpailut samaan konstruktioluokkaan kuuluvien veneiden kesken ilman monimutkaisia tasoitussääntöjä. Mittasäännön kaavasta on tuloksena tietty metrimäärä, joka ei kuitenkaan viittaa veneen todelliseen pituuteen. Esimerkiksi 12mR-luokan vene on noin 21 metriä, ja 8mR-luokan vene noin 15 metriä pitkä. R-veneitä suunniteltiin aluksi hyvin monessa kokoluokassa mutta vähitellen vakiintuivat 6mR-, 8mR-, 10mR- ja 12mR-veneet. Suurin – 23-metrinen - R-säännön mukainen vene on käytännössä J-luokan vene, joilla America's Cup -kilpailut käytiin ennen toista maailmansotaa. J-veneet olivat tosin suunniteltuja amerikkalaisen ns. Universal Rulen mukaan, jonka R-mittasääntö vähitellen syrjäytti. Kaikki ennen 1960 rakennetut R-säännön veneet luokitellaan tänään klassikoiksi.

8mR-vene "Sagitta" FIN-2. Suunnittelija: Charles E. Nicholson. Rakennusvuosi: 1929

Ennen toista maailmansotaa R-mittasäännön pohjalta syntyi pienempi 5m-veneiden luokka, jonka lähes kokonaan syrjäytti myös R-sääntöön perustuva toisen maailmansodan jälkeen 5.5m-veneluokka. Nämä konstruktioluokat muistuttavat paljon, mutta eivät tarkalleen ottaen ole R-veneitä: mittasäännöt ovat erilaiset.

Kaikki R-veneet ovat olleet olympialuokkia eri aikoina. 12mR-veneillä purjehdittiin America's Cup -kilpailut vuosina 1958-1987. Uusin tulokas on yhden henkilön purjehdittava 2.4 mR, jolla purjehditaan paralympialaisissa.

Matemaattinen ilmaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R tarkoittaa, että vene on alun perin luokiteltu ja rekisteröity Lloydsin vaatimusten mukaan. Mittasääntö on:

R \mbox{ metrejä} ={(L + 2d + \sqrt{S} - F) \over 2{,}37}

jossa L on veneen vesilinjan pituutta kuvaava luku, F vapaalaidan tehollinen korkeus, d rungon muototekijä ja S purjepinta-ala.

Suomen R-veneet ennen 1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tärkeimmät viime vuosisadan alun venesuunnittelijat kuten Zake Westin, Gunnar L. Stenbäck, Gustaf Estlander, Gösta Kynzell ja Birger Slotte suunnittelivat kymmenittäin R-veneitä pienistä aina 10mR-luokkaan asti. Ennen ensimmäistä maailmansotaa R-veneiden suuri suunnittelija ja aggressiivisesti kansainvälisen säännön puolestapuhuja oli Estlander. Todistaakseen säännön merkittävyyttä Estlander kiersi tiheästi Euroopan suurimmissa regatoissa ennen ensimmäistä maailmansotaa Irma nimisillä voittoisilla 12mR ja 10mR veneillään sekä 8mR veneellään Örn. Estlander omisti hetken Suomen purjehdushistorian ehkä merkittävimmän purren eli William Fifen suunnitteleman 15mR-veneen Tuiga. Estlander suunnitteli omia ja osteli maailmalta suuria veneitä lähinnä oppimismielessä. Estlanderin panos sekä suunnittelijana että Euroopan aktiivisimpiin kilpapurjehtijana oli täysin poikkeuksellinen. Isoja eli 12mR veneitä omisti myös ennen 1920 mm. NJK:n kommodoori Ernst Krogius. Krogius voitti pronssimitalin veneellä Tukholman kesäolympialaisissa 1912. Krogius osti 1909 Sir Thomas Glen-Coatsin edellisenä vuonna suunnitteleman 12mR Heatherbellin. Myöhemmin Krogius osti William Fifen 1912 suunnitteleman 15mR-luokan Rendez-vous-veneen, joka 27 metriä pitkänä ja 5 metriä leveänä kuului Pohjoismaiden vesillä purjehtineisiin suurimpiin huvialuksiin. Vene myytiin sodan jälkeen takasin suunnittelijalleen. Kaiken kaikkeaan Suomessa oli 5-6 kpl 12mR venettä, useita 10mR venettä ja peräti 13 kpl 8mR venettä ennen 1920. Gestrian-nimisen 15mR veneen omisti myös suomalaistunut Pietarilainen Nikolai Garoff. R-veneiden varhainen historia on pitkälti unohdettu. Suomessa varhaisen purjehdushistorian on perinpohjaisesti dokumentoinut Pekka Barck[1]. 12mR-veneitä oli kaksi Helsingissä, kaksi Viipurissa ja yksi Turussa. Ennen vuotta 1920 omistetuista tai rakennettuista kymmenistä suomalaisista R-veneistä ei ole Suomessa jäljellä kuin 10mR Kitty.

Suomen R-veneet 1920 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1924 Estlander muutti pysyvästi Ruotsiin jolloin hänen tilalle nousi suomalainen uusi suunnittelijapolvi. Suuret veneet katosivat Suomesta miltei kokonaan 1920-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa rakennettiin ja Suomeen ostettiin, ensisijassa Ruotsista, kymmenittäin pienempiä R-veneitä pääosin 6mR luokassa. 8mR-veneitä ei koskaan ollut kourallista enempää ja 10mR-veneitä oli 1-2 kappaletta josta tunneituin oli Leonid A. Nagornoffin 90-luvulla Norjaan myyty Tarpon II. Suurimpia luokkia ei itsenäisen Suomen vesillä enää näkynyt. 60- ja 70-luvuilla R-veneet olivat vähentyneet, huonokuntoisia ja kilpailivat satunnaisesti. 80-luvulla käynnistyi R-veneiden uusi nousu joka on vain kiihtynyt 2000-luvulla. Veneitä alettiin kunnostaa huippukuntoon ja niitä ostetaan edelleen maailmalta Suomeen. Tämän seurauksena Suomessa on vuonna 2009 suurempi R-vene kanta kuin koskaan aikaisemmin. Suomeen on muun muassa 2006 hankittu ensimmäinen 12mR-vene sitten Krogiuksen Heatherbellin. Vene - Charles Nicholsonin vuonna 1937 suunnittelema Blue Marlin on entisöity Suomen Puuvenekeskuksessa Kotkassa ja laskettiin vesille vuonna 2014. Suomen R-venekanta, erityisesti 6mR- ja 8mR-luokat ovat suhteellisesti maailman suurimpia. Suomen 1900-luvun alun kilpapurjehdushistoriassa R-veneillä on ollut ratkaiseva asema.

Kutonen "Tutti V" kesäkuussa 1927, suunnittelija Gustaf Estlander.

Suomessa ja maailmalla oli vuonna 2008 arvioitu R-venekanta seuraava:

luokka Suomessa kpl Maailmalla tallella kpl Rakennettuja kpl
23mR - 3 6[2]
19mR - 1 6 [3]
15mR - 4 [4] 20
12mR 1[5] 189 n.300
10mR 1[6] n.20 n.90
9mR - n.10 n.50
7mR - n.30 n.200
8mR 13 177 n.500
6mR [7] 41 n.450 n.1800
5.5m 48 557 n 800
5m 30 n.100 n.350
Yhteensä n.100 n. 3000 n.6000
2,4mR n. 50 4000-5000 NA

(Tarkasti ottaen 5.5m ja 5m veneet eivät ole R-veneitä vaan "metri-veneitä" joiden suunnittelusäännöt ovat hyvin lähellä R-veneitä)

R-veneet olympialaisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5,5 purjehtii Tukholman saaristossa.
12mR 1908-1920
10mR 1912-1920
8mR 1908-1938
7mR 1908, 1920
6mR 1908-1952
5,5m 1952-1968
2,4mR 2000-

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finlands Segeljakter - En bok om fritidsseglingen i Finland från 1850-talet till 1920" 2003 ISBN 952-5045-14-5
  2. 23mR Brynhild II, White Heather II, Shamrock, ja pelastuneet 23mR Astra (1928), Cambria (1928), Candida (1929)
  3. 19mR Corona, Norada, Octavia, Ellinor, Cecilie, ja pelastunut 19mR Mariquita (1911)
  4. kaikki neljä edelleen purjehtivaa 15mR venettä ovat William Fifen suunnittelemia: Mariska (1908), Tuiga & Hispania (1909) ja Lady Anne (1912).
  5. Blue Marlin
  6. Kitty
  7. The Six Metre - 100 years of racing by Pekka Barck and Tim Street 2008

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlands Segeljakter - En bok om fritidsseglingen i Finland från 1850-talet till 1920" 2003 ISBN 952-5045-14-5

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]