R-luokan vartiovene
| R-luokka | |
|---|---|
 Entinen vartiovene Röyttä Tampereen Mustassalahdessa keväällä 2010. |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
90 t (Rihtniemi ja Rymättylä) 110 t (muut) |
| Pituus | 33 m |
| Leveys | 5,6 m |
| Syväys | 1,8 m |
| Koneteho |
2 × 700 hv (Rihtniemi ja Rymättylä) 1 × 1250 hv (muut) |
| Nopeus |
15 solmua (Rihtniemi ja Rymättylä) 17 solmua (muut) |
| Miehistöä | 20 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 1 40 mm tykki |
| Ilmatorjunta | 1 20 mm ilmatorjuntatykki |
R-luokan vartioveneet olivat Suomen merivoimien Vartiolaivueen (nykyisin 7. ohjuslaivue) viisi merivalvontaa ja sukellusveneentorjuntatehtäviä suorittanutta alusta. Ne poistettiin 1990-luvulla käytöstä Rauma-luokan ohjusveneiden tieltä, mutta niillä on säilynyt maineikas asema merivoimien kulttuurissa.
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus 37 m
- Leveys 6,5 m
- Syväys 2,2 m
- Koneteho 2 x 1350 hv
- Nopeus 21 solmua
- Miehistöä 20
Veneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viisi venettä ja niiden tunnusnumerot olivat:
- Rihtniemi (51)
- Rymättylä (52)
- Ruissalo (53)
- Raisio (54)
- Röyttä (55)
R-luokan vartioveneet valmistuivat alun perin 1950-luvulla rannikkoraivaajan tehtäviin. Vartioveneeksi ne varusteltiin 1960-luvun lopulla, jolloin ne siirtyivät vartiolaivueeseen.
Röyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen R-luokan vartiovene Röyttä oli vuodesta 2000 lähtien Sinisen reservin käytössä koulutusaluksena. Aluksen alus osallistui mm merivoimien sotaharjoituksiin sekä juhlatilaisuuksiin. Toisin kuin muissa R-luokan veneissä, Röytässä on rakettien laukaisussa tulevan liekin sammutusjärjestelmä.
Röyttä on peruskorjattu 1980 ja uudelleen 2000, kun se luovutettiin Siniselle reserville. Alus ajoi vuonna 2005 karille, jonka jälkeen vakuutusyhtiö lunasti sen ja myi edelleen. Röyttä on nimetty uudelleen Vartiovene 55:ksi ja sen omistaa yksityinen yritys Helsingissä.
Kolumbian laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oy Laivateollisuus Ab kehitti vuosina 1965–1966 luokasta saatujen kokemusten pohjalta Kolumbian laivastolle kolme vartiovenettä: Carlos Alban, Jorge Soto del Corvalin ja Nito Restrepon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Auvinen, 1983 s. 117
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- [1] Vartiovene 55
- YouTube: Vartiovene Röyttä