Réunionin taistelu
| Réunionin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
74 sotilasta |
260 sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 kuollutta | |||||||
.svg){kind=small}
Réunionin taistelu oli toisessa maailmansodassa Vapaan Ranskan ja Vichyn Ranskan välinen taistelu Réunionin saaresta. Taistelun päätteeksi liittoutuneet ottivat saaren hallinnan.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Le Réunionilla ei ollut ollut strategista merkitystä ennen Ranskan kukistumista ja siten sen puolustus oli heikkoa. Aselevon astuttua voimaan saarella olevat joukot supistettiin kolmeen upseeriin, yhteen ohjaajaan, yhteentoista aliupseeriin ja noin 270 mieheen, joista vain 23 oli ammattisotilaita. Saaren rannikkotykistö oli epäkunnossa.
Raoul Nativel ilmoitti Ranskan antautumisesta radiossa 23. kesäkuuta 1940. Seuraavana päivänä Yhdistyneen kuningaskunnan konsuli Maurice Gaud tapasi saaren kuvernöörin Pierre Aubertin luvaten maksaa hallintokulut mikäli saari siirtyisi liittoutuneiden puolelle. Aubert kieltäytyi tarjouksesta pysyen uskollisena Petainin hallinnolle.
Helmikuussa 1942 Singaporen taistelun jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien Itäinen laivasto vetäytyi Malediiveille Addun Atollille. Keisarillisen Japanin laivaston tekemä isku Intian valtameri pakotti britit vetäytymään edelleen Kilindiniin lähelle Mombasaa. Pian tämän jälkeen alueen varmistamiseksi vaihdettiin toukokuussa Vichyn Ranskan hallinto Madagaskarilla operaatio Ironcladissa, jolloin La Réunion menetti laivayhteyden Afrikkaan. Samanaikaisesti Charles de Gaulle tunsi jääneensä osattomaksi menestyksestä ja hän halusi vallata La Réunionin ennen brittejä tai yhdysvaltalaisia.
Vichyn radioasema Madagascarilla tiedotti 8. toukokuuta kuninkaallisen laivaston risteilijän lähteneen saarelle kannellaan 600 sotilasta. Aubert tuhosi Le Portin satamalaitteet ja esti satamaan pääsyn upottamalla sen suulle aluksen. Hän myös evakuoi pääkaupungin Saint-Denisin siirtämällä väestön La Montagneen, Le Bruleen, Saint-Francoisiin ja Sainte Marieen.
Tapahtuma osoitti kuitenkin saaren kyvyttömyyden torjua maihinnousua. 18. syyskuuta tehtiin päätös vastarinnan rajaamisesta ja 27. syyskuuta pääkaupunki julistettiin avoimeksi kaupungiksi ja hallinto siirtyi Hell-Bourgiin. Pohjois-Afrikan maihinnousu 8. marraskuuta aiheutti Vichyn Ranskan miehittämisen.
Maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaan Ranskan laivaston hävittäjä Léopard purjehti 26.–27. marraskuuta 1942 välisenä yönä saarelle kannellaan 74 sotilasta Mauritiukselta ja se saapui Saint-Denisiin 27. marraskuuta kello 23. Kaksi aluksen veneistä vei viisimiehisen ryhmän etsimään maihinnousupaikkaa. Rantavahdit havaitsivat aluksen puoli kolmelta, kun maihinnousuosasto oli nousemassa veneisiin. Noin 60 luutnantti Moreaun johtamaa sotilasta nousi maihin ottaen kaupungin haltuunsa iltaan mennessä. Maihinnousujoukkojen komentaja Barraquin otti yhteyden Le Gaullea tukeviin saarelaisiin erityisesti saaren kommunistijohtajaan Leon de Lepervancheen ja kuvernöörin sihteeriin Andre Capagorryyn, joka oli jo aloittanut saaren hallinnon vaihtamisen. Saman aikaisesti Vichyn hallintoa kannattava Pillet vetäytyi Hell-Bourgiin järjestämään vastarintaa.
Lepervenchen kommunistisolut aktivoituivat 28. marraskuuta ottaen hallintaansa kaupungintalon ja vangiten kaupunginjohtajan. Seuraavana päivänä epäonnistuttiin 95 millimetrin tykein varustetun rannikkopatterin valtauksessa. Patteri avasi tulen kohti Léopardia, joka vetäytyi avomerelle avaten samalla tulen, joka surmasi kaksi tykkimiestä. Samana päivänä saarella olevat Vichyn Ranskan sotilaat antautuivat Vapaan Ranskan joukoille. Tykkimiesten pelätessä maihinlaskettujen joukkojen aloittavan hyökkäyksen he antautuivat, jolloin Léopard palasi saaren edustalle.
Havaittuaan maihinnousseiden joukkojen olevan ranskalaisia eikä brittejä ja keskushallinnon jättäessä ohjeiden antamisen Aubert esitti muodollisen vastarinnan järjestämistä. Hävittäjän päällikön Evenoun pelätessä sukellusveneitä aluksen viipyessä paikallaan uhkasi hävittää saaren tehtaat, mikäli antautumisneuvottelut eivät etenisi. Pitkien neuvottelujen päätteeksi Auberry antautui, kunhan uhkavaatimus tehtaiden tuhoamisesta toistettaisiin. Antautuminen toteutettiin 30. marraskuuta kello 8.45.
