Räyskä

Wikipedia

Räyskä
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Heimo: Tiirat Sternidae Suku: Sterna Laji: caspia
Kaksiosainen nimi
Sterna caspia Pallas, 1770
Katso myös
Räyskä Wikispeciesissä   Räyskä Commonsissa

Räyskä (Sterna caspia) on suurin tiira.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Erityistä 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Aikuisella räyskällä on mustat jalat ja tukeva oranssinpunainen nokka. Pää on muuten valkoinen, mutta otsalla on musta lakki. Niska, vatsapuoli ja pyrstö ovat valkoiset, siipien yläpinta ja selkä harmaat. Nuori lintu muistuttaa vanhaa, mutta selkäpuoli on tummien täplien kirjoma ja koivet ovat vaaleammat. Pituus on 50-55 cm, siipien kärkiväli 130-140 cm ja paino 700-860 g.

Vanhin suomalainen rengastettu räyskä on ollut 27 vuotta 11 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 30-vuotias ruotsalainen räyskä.

[muokkaa] Levinneisyys

Räyskät pesivät kaikilla viileillä mantereilla, Suomessa vähälukuisena ulkosaaristossa. Euroopan räyskät talvehtivat Välimeren etelärannalla ja Länsi-Afrikassa. Suomalaisten räyskien pääasiallinen talvehtimisalue on Länsi-Afrikan sisämaan suurilla järvillä ja joilla. Koko Itämerellä pesi n. 1900 paria 80-luvun puolivälissä. Maailman populaation kooksi arvioidaan 180,000–320,000 yksilöä. Pääosa maailman räyskistä pesii Pohjois-Amerikassa ja talvehtii Etelä-Amerikan pohjoisosissa.

[muokkaa] Elinympäristö

Pesimäalueena räyskä suosii rauhallisia hiekkasärkkiä ja matalia, paljaita saaria. Suuri osa kannasta asustaa yksittäispareina, mutta suuriakin, lähes 100 parin yhdyskuntia on. Pesimäajan jälkeen räyskäperheet kiertelevät merialueella, usein sisäsaaristossa ja toisinaan myös sisämaan järvillä.

[muokkaa] Lisääntyminen

Räyskät tekevät pesänsä maahan, usein luodon korkeimpaan kohtaan. Pesäaineksia on vain vähän. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun puolivälissä. Räyskä munii 2 tai 3 munaa 2-3 vrk:n välein, joita molemmat puolisot vuorotellen hautovat 3½ viikkoa. Poikaset kuoriutuvat eri aikaan, ja ovat lentokykyisiä 30-40 päivän ikäisinä. 2 kuukauden ikäsinä poikaset itsenäistyvät emoistaan.

[muokkaa] Ravinto

Räyskä syö kalaa. Pääasialliset saaliskalat ovat salakka, silakka, ahven ja särkikalat. Myös poikasille syötetään kalaa.

[muokkaa] Erityistä

Räyskä on vaarantunut laji - Suomessa pesii noin 720 paria.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Bergman, Göran 1953: Verhalten und Biologie der Raubseeschwalbe Hydroprogne tshegrava. - Acta Zool. Fennica 77:1-50.
• Bergman, Göran 1980: Single-breeding versus colonial breeding in the Caspian Tern Hydroprogne caspia, the Common Tern Sterna hirundo and the Arctic Tern Sterna paradisaea. - Ornis Fennica 57:141-152.
• Hario, Martti, Kastepôld, T., Kilpi, Mikael, Staav, R. & Stjernberg, Torsten 1987: Status of Caspian Terns Sterna caspia in the Baltic. - Ornis Fennica 64:154-157.
• Kilpi, Mikael & Stjernberg, Torsten 1986: Projekt skräntärna - Suomen räyskäkannan inventointi 1984. - Lintumies 4.1986 s. 170-175. LYL.
• Soikkeli, Martti 1973: Breeding succes of the Caspian Tern in Finland. - Bird-Banding 44:196-204.
• Staav, Roland 1979: Itämeren räyskien synnyinpaikkauskollisuudesta. - Ornis Fennica 56:13-17.
• Väisänen, Risto A. 1973: Establishment of colonies of Caspian Tern Hydroprogne caspia by deserting flights in the northern Gulf of Bothnia. - Ornis Scand. 4:47-53.
• Räyskä Lintukuva.fi -verkkopalvelussa