Rämekylmänperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rämekylmänperhonen
Oeneis jutta.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Oeneis
Laji: jutta
Kaksiosainen nimi
Oeneis jutta
(Hübner, 1806)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rämekylmänperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rämekylmänperhonen Commonsissa

Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämekylmänperhosen siipien kärkiväli on noin 45–58 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinnan pohjaväri on harmaaruskea. Postdiskaalialassa naarailla on yleensä yhtenäinen keltainen juova, koirailla juova on jakautunut keltaisiksi täpliksi. Juovassa on terättömiä mustia silmätäpliä. Takasiiven alapuoli on tiheään harmaan ja tummanruskean kirjava, tumma keskijuova on yleensä epäselvä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämekylmänperhonen on levinnyt sirkumpolaarisesti Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosiin. Euroopassa se esiintyy eteläisimmillään Puolan koillisosissa ja Pohjois-Amerikassa Kalliovuorilla Coloradon osavaltiossa.[1] Suomessa laji esiintyy koko maassa lukuun ottamatta Lapin pohjoisosia ja Ahvenanmaata.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämekylmänperhosen elinympäristöä ovat rämeet ja niiden mäntyjä kasvavat osat sekä kostea tundra. Pohjois-Amerikassa se esiintyy kontortamäntymetsissä.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoaika on toukokuun lopulta elokuun alkupuolelle riippuen esiintymisalueesta. Suomessa lentoaika on yleensä maan eteläosissa kesäkuun alusta ja pohjoisosissa kesäkuun lopulta heinäkuun alkupuolelle. Laji talvehtii kahdesti toukkana, ensimmäinen talvehtiminen tapahtuu keskenkasvuisena ja toinen täysikasvuisena.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat jokapaikansara (Carex nigra), harmaasara (Carex canescens), jänönsara (Carex ovalis), tupasvilla (Eriophorum vaginatum), siniheinä (Molinia caerulea) ja sorsimot (Glyceria).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]