Qiangit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Qiangit
Merkittävät asuinalueet
Kiina 300 000 [1]
Sichuan
Yunnan
Kielet qiangikielet, kiina
Uskonnot animismi, buddhalaisuus

Qiangit (kiin. 羌; pinyin: qiāng) ovat yksi Kiinan 55 virallisesti tunnustetusta vähemmistökansasta. Heitä on noin 300 000[1] ja he asuttavat Sichuanin luoteisosasta Yunnanin pohjoisosiin ulottuva aluetta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qianginaisia perinneasuissa.

Noin kolme vuosituhatta sitten qiangit olivat yhteyksissä han-kiinalaisten ja zhuangien esi-isien kanssa. Vielä tuolloin ylä- ja alamailla asuneiden kansojen materiaalinen kulttuuri oli melko samankaltainen. Kaikki ne harjoittivat elinkeinoinaan metsästystä, keräilyä ja pienimuotoista maanviljelyä. Noin 600-luvulla eaa. han-kiinalaiset ottivat käyttöön tehokkaammat viljelymenetelmät heidän vaikutusvaltansa alkoi kasvaa. Tuolloin qiangit muuttivat vuoristoseuduille länteen säilyttääkseen elintapansa ja itsenäisyytensä. Heidät alistettiinkin sittemmin vasta mongoliarmeijoiden tullessa Kiinaan 1200-luvulla. Sittemmin heidän hallitsemisekseen otettiin käyttöön niin sanottu tusi-järjestelmä, jolla paikallisia kansoja hallittiin paikallisten välikäsien kautta. Mongolien Yuan-dynastian romahdettua valtaan tulivat ensin han-kiinalaiset Ming-dynastian kautta ja sittemmin mantšut Qing-dynastian kautta. Osa qiangien alaryhmistä, kuten jiarongit, säilyivät kuitenkin käytännössä itsenäisinä aina Kiinan sisällissodan puhkeamiseen saakka vuonna 1949.[2] Sichuanin maanjäristys 2008 aiheutti suuret tuhot qiangien asuinalueilla[3].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteiseen malliin rakennettu qiangien talo.

Qiangit jakautuvat useisiin eri alaryhmiin, joiden etninen identiteetti on usein varsin epäselvä. Esimerkiksi pumeja pidettiin pitkään qiangien alaryhmänä, kunnes he saivat keskushallinnon myöntämään heille erillisen tunnustuksen omana vähemmistönään vuonna 1960. Monet qiangien alaryhmistä, kuten baimat, ersut ja jiarongit, ovat pyrkineet siinä kuitenkin epäonnistuen saamaan samanlaisen aseman omina ryhminään. Suurin osa qiangeista ei enää puhu qiangikieliä äidinkielenään kiinan kielen vallatessa alaa. Monet ovat myös siirtyneet käyttämään han-kiinalaisia sukunimiä. Qiangikielet ovat tiibetiläis-burmalaisia kieliä.[2]

Qiangit asuvat usein kylissä, joiden väestö koostuu toistensa sukulaisista. He jälittävät usein sukuhistoriansa yhteen mies- tai naispuoliseen esi-isään. Perinteisesti qiangien yhteiskunta oli matriarkaalinen naisten toimiessa esimerkiksi kylien päämiehinä. Qiangit ovat maanviljeliöitä ja he kasvattavat esimerkiksi ohraa, perunaa, tattaria ja papuja. Raha-kasveina myyntiä varten kasvatetaan myös esimerkiksi omenoita, pippureita ja oopiumia. Osa qiangeista harjoittaa edelleen sivuelinkeinona metsästystä ja keräilyä. Pieniä joukkoja elää myös nomadeina kasvattaen lampaita, jakkeja, hevosia ja karjaa.[2]

Qiangien uskonto on sekoitus animismia, taoilaisuutta ja buddhalaisuutta. Uskontoon liittyen valkoisia kiviä asetellan usein talojen katoille ja alttareille. Niiden uskotaan pitävän loitolla pahoja henkiä. Qiangien syntytarinan mukaan ihmiset polveutuvat erään jumalan tyttären ja tarinan eri versioiden mukaan ihmisen tai apinan tuottamista jälkeläisistä. Monet qiangit harjoittavat perinteisen uskonnon ohella lamalaista buddhalaisuutta ja esi-isien palvontaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Qiang ethnic minority china.org.cn. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
  2. a b c d James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 286-289. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
  3. Quake threatens a culture's future Los Angeles Times. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)