Pyyhe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nainen ja kylpypyyhe.

Pyyhe on kankaasta, pehmopaperista tai muusta imevästä materiaalista valmistettu kappale, jota käytetään pyyhkimällä tapahtuvaan puhdistamiseen ja pesun jälkeiseen kuivaamiseen. Yleisimmin pyhkeellä tarkoitetaan peseytymisessä ja astioiden pesussa tarvittavia kuivausliinoja. Myös siivouksessa käytettäviä pesu- ja kuivausliinoja (arkikielellä ”rättejä” tai ”riepuja”) kutsutaan pyyhkeiksi (esim. pölypyyhe, lattiapyyhe, ikkunapyyhe).[1]

Jatkuvakäyttöiset kestopyyhkeet valmistetaan perinteisesti imukykyisestä ja pesua kestävästä puuvilla- tai pellavakankaasta. Kertakäyttöpyyhkeet ovat tavallisesti paperia tai kuitukangasta,[2] mutta voivat olla myös kutomatonta puuvillakuitua kuten trasselia. Likaa hyvin poistavat mikrokuitukankaat ovat yleistyneet pyyhkeiden materiaaleina etenkin muun kuin ihon puhdistuskäytössä. Myös nahkaista säämiskää käytetään kuivaus-, puhdistus- ja kiillotuspyyhkeenä.

Pyyhkeet kotitaloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotitalouskäytössä kestopyyhkeet eli pyyheliinat jakautuvat kylpemisessä ja peseytymisessä käytettäviin pyyhkeisiin (kasvo-, käsi- ja kylpypyyhkeet) ja keittiöpyyhkeisiin.[3]

Froteepyyhe lähikuvassa.
Japanilainen märkä oshibori bambualustalla.

Kylpyhuoneen pyyheliinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peseytymisessä käytettäviä pyyhkeitä kutsutaan usein yhteisnimityksellä kylpyhuonetekstiilit, joihin tosin voidaan lukea myös kylpytakit, kylpyhuonematot, saunatekstiilit kuten pefletit ja jopa suihkuverhot.[4]

Käsi- ja kasvopyyhkeet ovat kooltaan yleensä noin 0,4 m × 0,8 m.lähde? Niiden pitkän tai lyhyen sivun keskelle on yleensä ommeltu ripustinlenkki, josta pyyhkeen voi ripustaa pesualtaan lähellä olevaan seinäkoukkuun. Aiemmin lenkki suositeltiin ompelemaan molempiin päihin, jotta pyyhe kuluisi tasaisemmin ollessaan käytössä milloin mitenkin päin.[3] Ilman lenkkiä olevat käsipyyhkeet voidaan ripustaa pyyhetangolle tai käyttää irrotettavia, metallisella ”klipsillä” eli puristimella varustettuja pyyhelenkkejä. Yleisin kylpyhuoneiden käsipyyhkeiden materiaali on nykyisin frotee, mutta myös muita puuvillakudoksia, kuten vohvelikangasta käytetään. Perinteinen materiaali on pellava tai puolipellava eli puuvillaloimen ja pellavakuteen yhdistelmä. Perinteinen karjalainen pyyhe on käspaikka.

Kylpypyyhkeet eli kylpylakanat[5] ovat kooltaan noin 1,5 m × 0,8 m ja valmistettu yleisimmin puuvilla- tai pellavafroteesta. Uimarannalle mukaan otettavat rantapyyhkeet ovat vielä suurempia, esimerkiksi 1,8 m x 1 m, jotta niitä voidaan käyttää myös maahan levitettävinä makuualustoina tai näkösuojana vaatteita vaihdettaessa.

Kietaisupyyhe on suomalaisen saunakulttuurin muunnelma kylpypyyhkeestä. Helposti vartalon ympäri vaatteeksi kiinnitettävä kietaisupyyhe, eräänlainen kylpypyyhkeen ja kylpytakin välimuoto, on varustettu tarranauha-, nappi- tai nepparikiinnityksellä ja joustavalla kuminauhalla, joskus myös päällipuolelle ommellulla taskulla. Naisten kietaisupyyhe on pidempi ja kiinnitetään kainaloiden korkeudelle peittämään rinnat, miesten kietaisupyyhe kiinnitetään vyötärön korkeudelle.[6]

Jalkapyyhe on kylpyhuoneen lattialle suihkun tai kylvyn jälkeen levitettävä käsipyyheen kokoinen pyyhe, jota käytetään ellei käytössä ole kylpyhuonemattoa. Pyyhkeeksi voidaan kutsua myös kankaasta ommeltuja pesulappuja tai -kintaita.

Märkää pyyhettä voi pesutilojen puutteessa käyttää myös kevyeen peseytymiseen. Oshibori on virkistävä märkä pyyhe, joka tarjotaan vieraille japanilaisissa baareissa ja ravintoloissa, kesällä kylmä ja talvella höyryävän kuuma. Tavan omat omaksuneet myös monet kansainväliset lentoyhtiöt pitkillä mannertenvälisillä lennoilla.

Keittiöpyyhkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astiapyyhkeet on tarkoitettu tiskattujen astioiden kuivaamiseen. Ennen kuivauskaappien ja astianpesukoneiden yleistymistä keittiöihin neuvottiin varaamaan erilliset lasipyyhkeet juomalasien ja muiden lasiesineiden kuivaamiseen, posliinipyyhkeet muiden astioiden kuivaamiseen ja veitsipyyhkeet metallisia teräaseita varten.[3]

Kertapyyhkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotitaloudessä yleisiä kertakäyttöisiä pyyhkeitä ovat erilaiset talouspaperit ja vessapaperit sekä paperinenäliinat, kosteuspyyhkeet ja meikkauksessa ym. ihonhoidossa käytettävät kasvopyyhkeet (engl. facial tissue ja muut pehmopaperit.

Koteloidusta paperirullasta kertapyyhkeitä katkova pyyheautomaatti.

Pyyhkeet julkisissa tiloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisten tilojen WC- ja pesutiloissa suositaan käsipyyhkeinä erilaisia kertakäyttöisiä tai jatkuvakäyttöisiä pyyhkeitä ja niiden annostelijoita, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän ylläpitotyötä henkilökunnalle. Telan ympärille ommellusta pyyheliinalenkistä, niin sanotusta pyörivästä pyyheliinasta,[3] on kehittynyt vetopyyhe ja siitä nykyajan pyyheautomaatti, kotelon sisällä pyörivä pyyhekangasrulla. Laitteen jousi- tai sähköinen koneisto syöttää kullekin käyttäjälle esiin noin puolen metrin pätkän puhdasta ja kuivaa pyyhettä, jonka se muutaman sekunnin kuluttua kelaa pois näkyvistä.[7] Muita vaihtoehtoja julkisiin peseytymistiloihin ovat paperipyyhkeiden suurisäiliöiset annostelijat, joiden sisällä pyyhkeet voivat olla valmiiden arkkien pinoina tai katkottavana paperirullana. Pyyhkeiden vaihtoehtoina ovat yleistyneet lämmintä ilmaa puhaltavat käsienkuivaajat.

Pyyhkeet siivouksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Siivouspyyhe
Mikrokuituinen siivouspyyhe.

Siivouspyyhkeen tehtäviä ovat kuivaamisen ohella puhdistusaineen ja veden levitys erilaisille pinnoille, lian kerääminen ja sitominen sekä suoja- ja hoitoaineiden levittäminen. Siivouspyyhkeitä voidaan käyttää kohteesta ja likaisuudesta riippuen kuivana, nihkeinä, kosteina ja täysin märkinä. Puhdistuskohteiden mukaan siivouspyyhkeet jaotellaan lattia-, kaluste- ja ikkunapyyhkeisiin.[8]

Puuvillaiset siivouspyyhkeet kestävät hyvin emäksiä, valkaisuaineita, liuottimia ja heikkoja happoja. Ne soveltuvat hyvin kostea- ja märkäpyyhintään, sillä puuvilla on märkänä lujempaa kuin kuivana. Märkänä puuvillapyyhettä on tosin raskas käyttää. Puuvillapyyhettä on vaikea täysin puhdistaa ja se kuivuu hitaasti, homehtuu helposti ja toimii kasvualustana mikrobeille.[8]

Mikrokuituinen siivouspyyhe sopii moneen käyttöön kuivana tai nihkeänä, jopa ilman puhdistusainetta. Pyyhe irrottaa likaa hyvin, ei pölyä eikä nukkaa.[8]

Kuitukankaasta valmistettu kertakäyttöpyyhe soveltuu korkeaa hygieniaa vaativiin kohteisiin tai kun pyyhkeiden huoltoa ei voida tehdä. Kuitukangaspyyhkeet voivat olla sileitä, nukattuja, kiinteitä tai verkkomaisia.[9]

Pyyhe kielikuvana ja populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeilyssä annetaan luovutusvoitto vastustajalle heittämällä pyyhe huoltonurkkauksesta keskelle nyrkkeilykehää. Tästä on tullut muunkinlaisesta luovuttamisesta ja periksi antamisesta kertova sanonta ”heittää pyyhe kehään”. Sanonnalla ”saada pyyhkeitä” taas tarkoitetaan moitteiden tai nuhteiden saamista.[1]

Pyyhe on merkittävässä osassa humoristisessa kuunnelma- ja romaanisarjassa Linnunradan käsikirja liftareille, jossa sitä väitetään yhdeksi tärkeimmistä planeettojen välisen matkailun varusteista. Teosten ihailijat viettävät 25. toukokuutta vuosittaista pyyhepäivää kirjailija Douglas Adamsin kunniaksi.

South Park -televisiosarjan yhtenä hahmona esiintyy elävä pyyhe nimeltä Towelie.

Pyyhe-käsite eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän artikkelin muunkielisiin Wikipedioihin johtavista linkeistä voi todeta, että suomen kielen pyyhe-sanan vastineet muissa kielissä voivat tarkoittaa osin eri asioita. Esimerkiksi ruotsin handduk tai englannin towel eivät tarkoita siivouspyyhettä eivätkä vessapaperia. Englannin towel voi tarkoittaa myös muun muassa terveyssidettä. Ranskan serviette taas tarkoittaa paitsi peseytymiseen käytettävää pyyheliinaa, myös lautasliinaa, kun taas astiapyyhkeelle on oma sana torchon, ja niin edelleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hakusana 'pyyhe', Nykysuomen sanakirja, 14. painos, osa 4 (O–R), s. 533. WSOY 1996.
  2. Veto- ja teollisuuspyyhkeet, Antalis. Viitattu 3.7.2014.
  3. a b c d Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1055–1056. WSOY, 1958.
  4. Katso esim. Kylpyhuonetekstiilit, Ikea.fi. Viitattu 3.7.2014.
  5. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 648. WSOY, 1958.
  6. Katso esim. Nimikko-kietaisupyyhe, Marimekko. Viitattu 3.7.2014.
  7. Katso esim. Värikkäät Vendor-pyyheautomaatit. RakennusFakta.fi. Viitattu 3.7.2014.
  8. a b c Heikkilä, T., Hopsu, L., Huilaja, E., Karppela, P., Laine, K., Inkeroinen, S., Kivikallio, J., Korppi, K., Kääriäinen, P., Narko, R., Peltokorpi, M., Reunanen, R., Ryynänen, P., Salmeli, M., Valkosalo, T. & Yltiö. Siivoustyön käsikirja. Gummerus 2009. Sivu 126–127.
  9. Lautajärvi, M. ja Valtiala, M. Puhtauden tuottamisen tekijät. Puhtaustieto PT Oy 2006.