Pyhimyskehä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksityiskohta Cimabuen Pisan tuomiokirkossa olevasta apsismosaiikista Kristuksen Kruunaus Johanneksen ja Marian kanssa vuodelta 1301-1302.
Auringonjumala Heliosta esittäneellä Rodoksen kolossilla sanotaan olleen liekkimäinen sädekehä ja soihtu kädessä. Maanjäristyksessä ennen ajanlaskun alkua tuhoutunut veistos on ollut yksi esikuva Vapaudenpatsaalle, jolla on vastaava sähekehä.

Pyhimyskehä eli nimbus, gloria, gloriola tai aureola on sädekehä, joka kuvaa jumalallisten henkilöiden pyhyyttä. Yleisin pyhimyskehän muoto on päätä ympäröivä pyöreä kiekko. Soikeaa tai mantelinmuotoista kehää nimitetään mandorlaksi.[1]

Kehän käyttö taiteessa juontuu luultavasti aiemmista aurinkouskonnoista, joissa palvottiin aurinkoon liittyviä henkilöitä.[2] Kehä voi myös viitata poikkeuksellisena pidetyn henkilön auraan, joka liittyi jo muinaisten egyptiläisten uskomuksiin.

Pyhimyskehää on käytetty paljon kristillisessä uskonnollisessa taiteessa. Pyhimyskehät tunnettiin kuitenkin jo ennen vuotta 1000 eaa. intialaisessa, persialaisessa, kreikkalaisessa ja roomalaisessa taiteessa. Pyhimyskehä kuvataan joskus koko vartaloa ympäröivänä pyöreänä tai soikeana kehänä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kallio, Rakel et al.: Taiteen pikkujättiläinen, s. 541. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  2. Valo kristillisessä taiteessa. Ortodoksi.net.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.