Pyhän Klaaran kirkko (Tukholma)
| Pyhän Klaaran kirkko Klara kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Tukholman hiippakunta |
| Seurakunta | Tukholman tuomiokirkkoseurakunta |
 |
|
Pyhän Klaaran kirkko (ruots. S:ta Clara kyrka) tai Klaaran kirkko (ruots. Klara kyrka) on kirkkorakennus Tukholman ydinkeskustassa, lähellä Tukholman keskusrautatieasemaa. Kirkko kuuluu Tukholman tuomiokirkkoseurakunnalle. Kirkon nimi viittaa Klaara Assisilaiseen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klarissalaisluostari perustettiin 1280-luvulla todennäköiseti nykyisen kirkon paikalle. Vuonna 1527 kuningas Kustaa Vaasa kuitenkin määräsi kivisen luostarin purettavaksi, koska tarvitsi kiviä kaupunginmuurin materiaaliksi.[1] Uuden kirkkorakennuksen rakentamisen aloitti Juhana III vuonna 1572, koska kaikki paikalliset asukkaat eivät enää mahtuneet Suurkirkkoon. Alkuperäisenä arkkitehtina toimi hollantilainen Willem Boy. Kirkkoa on tämän jälkeen laajennettu useaan otteeseen aina 1900-luvulle saakka.[2] Sisustus ja katto jouduttiin uusimaan 1700-luvun jälkipuoliskolla alkuperäisten tuhouduttua tulipalossa. Suunnittelijoina olivat muun muassa Carl Hårleman, Carl Fredrik Adelcrantz ja Jean Eric Rehn. Nykyinen, 105 metriä korkea torni rakennettiin 1884–1888 Helgo Zettervallin piirustusten mukaan. Rakennusta on restauroitu 1906–1907 ja 1965.[3]
Klaaran kirkko on ympäröivän alueen näkyvä maamerkki. Seinät on päällystetty punaisilla ja mustilla klinkkerilaatoilla.[3]
Haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klaaran kirkkoa ympäröivällä kirkkopihlla on Carl Michael Bellmanin, Anna Maria Lenngrenin, Carl Gustaf af Leopoldin, Gustaf Åkerhielmin sekä Cajsa Wargin haudat. Kirkon sisäpuolella on lisäksi useita epitafeja. Kirkkopiha on aidattu rauta-aidoituksella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leif Stenudd: S:ta Klara kloster (html) norrmalm.myor.se. Arkistoitu 6.1.2014. Viitattu 5.1.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Elisabet Jermsten: S:ta Clara kyrka (pdf) Tukholman hiippakunta 2006. Viitattu 5.1.2014. (ruotsiksi)
- ↑ a b Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 99. Norstedts, Tukholma 2012.
