Pyhämaina
Sivulta puuttuu | Pyhämaina | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Gracula religiosa Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pyhämaina Wikispeciesissä |
Pyhämaina eli beo (Gracula religiosa) on alun perin eteläaasialainen kottaraisiin kuuluva varpuslintu. Laji on levittäytynyt myös muualle. Lintu on taitava matkimaan muiden lintujen laulua ja myös ihmisen puhetta, minkä vuoksi sitä pidetään myös häkkilintuna.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan pyhämaina on noin 30 cm. Pyhämainan höyhenpuku on musta, mutta näyttää tietyssä valaistuksessa vihertävältä. Lajin erottaa muista mustista mainalajeista niskan paljaiden keltaisten laikkujen perusteella. Siivissä on suuret valkoiset siipilaikut.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Pyhämainaa tavataan kosteissa metsissä ja metsien reunamilla alueella, joka ulottuu Sri Lankasta Intian länsiosiin, Intian itäosista Etelä-Kiinaan ja läpi Kaakkois-Aasian Indonesiaan, Borneoon ja Filippiineille. Laji levittäytyi myös Joulusaarelle, mutta on hävinnyt sieltä. Pyhämaina on levittäytynyt myös Puerto Ricoon ja Yhdysvalloissa Miamin, Kalifornian, Floridan ja Hawaijin osavaltioihin, missä sitä tavataan puistoista.[1][2][3]
Elintavat ja ravinto [muokkaa]
Pyhämainat liikkuvat yleensä pareittain, joskus myös ryhmissä. Laji istuu usein korkealla puiden latvoissa päästelemässä kuuluvia kutsuääniä. Pesän laji rakentaa vanhaan tikankoloon tai muuhun puussa olevaan onkaloon.[3]
Ravintonaan pyhämaina käyttää pääasiassa hedelmiä ja hyönteisiä.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Gracula religiosa IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Hill Myna Mitch Waite Group. Viitattu 25.3.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 351. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691114958. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2009). (englanniksi)
- ↑ Hill Myna (Gracula religiosa) Sarawak Maju Dalam Malaysia. Viitattu 25.3.2009. (englanniksi)
