Pyhä veri, pyhä Graal
Sivulta puuttuu | Pyhä veri, pyhä Graal | |
|---|---|
| The Holy Blood and the Holy Grail | |
|
Alkuperäisteos
|
|
| Kirjailija | Michael Baigent Richard Leigh Henry Lincoln |
| Kieli | englanti |
| Kustantaja | Jonathan Cape |
| Julkaistu | 1982 |
|
Suomennos
|
|
| Suomentaja | Tarmo Haarala |
| Kustantaja | Bazar |
| Julkaistu | 2005 |
| Sivumäärä | 578 |
| ISBN | ISBN 951-9107-41-X |
 |
|
Pyhä veri, pyhä Graal (engl. The Holy Blood and the Holy Grail, Yhdysvalloissa Holy Blood, Holy Grail) on Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin kiistelty kirja, joka perustuu pääosin Pierre Plantardin huijaukseen Prieuré de Sion (Siionin veljeskunta).
Pyhä veri, pyhä Graal ilmestyi alun perin englanniksi Britanniassa Jonathan Capen kustantamana vuonna 1982. Suomeksi se ilmestyi Tarmo Haaralan suomentamana ja Bazar Kustannus Oy:n kustantamana vuonna 2005.
Kirja esittää hypoteesin, jonka mukaan Jeesusta ei ristiinnaulittu, hän meni naimisiin Magdalan Marian kanssa ja sai perillisiä,[1] joista myöhemmin polveutuivat Ranskan merovingit. Hypoteesin mukaan tänäkin päivänä joukossamme olisi ihmisiä, joiden sukujuuret johtavat Jeesukseen[1].
Historioitsijoiden ja yliopistomaailman reaktio kirjan keskeiseen hypoteesiin oli melkein poikkeuksetta kielteinen. Yliopistotason historioitsijoiden mielestä suurin osa väitteistä, vanhoista mysteereistä ja salaliittoteorioista, jotka on esitetty tietona, ovat näennäishistoriaa.
Kirjailija Dan Brown viittasi näihin tarinoihin menestysromaanissaan Da Vinci -koodi ja käytti niitä kirjansa tärkeimmissä juonikuvioissa.[1] Kirjan yksi päähenkilöistä Teabing oli anagrammi Baigentista. Kirjan Pyhä veri, pyhä Graal kirjoittajat Baigent ja Leigh haastoivat vuonna 2006 Brownin oikeuteen syyttäen tätä plagioinnista. Syytteet menivät kuitenkin nurin.
