Pyövelitkin kuolevat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyövelitkin kuolevat
Hangmen Also Die!
Ohjaaja Fritz Lang
Käsikirjoittaja John Wexley
Tuottaja Fritz Lang,
Arnold Pressburger
Säveltäjä Hanns Eisler
Kuvaaja James Wong Howe
Leikkaaja Gene Fowler Jr.
Pääosat Hans Heinrich von Twardowski,
Brian Donlevy,
Walter Brennan,
Anna Lee
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Arnold Productions
United Artists
Ensi-ilta 23. maaliskuuta 1943
Kesto 134 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Pyövelitkin kuolevat (Hangmen Also Die!) on Fritz Langin ohjaama toiseen maailmansotaan sijoittuva yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1943. Sen käsikirjoitti John Wexley Langin ja Bertolt Brechtin tarinan pohjalta. Elokuvan keskeisimmissä rooleissa ovat Hans Heinrich von Twardowski, Brian Donlevy, Walter Brennan ja Anna Lee. Pyövelitkin kuolevat perustuu löyhästi Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijan Reinhard Heydrichin murhaan.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Hans Heinrich von Twardowski  … Reinhard Heydrich  
 Brian Donlevy  … Franticek Svoboda  
 Walter Brennan  … professori Stephen Novotny  
 Anna Lee  … Mascha Novotny  
 Gene Lockhart  … Emin Czaka  
 Dennis O'Keefe  … Jan Horak  
 Nana Bryant  … rouva Hellie Novotny  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heydrichin murhan jälkeen Lang ja Brecht alkoivat suunnitella aiheeseen liittyvää fiktiivistä elokuvaa vuonna 1942. Brecht ei puhunut englantia, joten saksaa osaava John Wexley palkattiin auttamaan käsikirjoituksen kirjoittamisessa.[1] Brechtin ja Wexleyn yhteistyöstä muodostui ongelmallinen, sillä heistä tuli toistensa kilpailijoita. Brecht kertoi Wexleylle ideoitaan saksaksi, ja Wexley saneli ne eteenpäin lisäten omia ajatuksiaan.[2]

Elokuvan kuvakset alkoivat lokakuussa 1942.[3] Langin ja Brechtin suhde oli tässä vaiheessa muuttunut heikoksi, ja Brechtin mukaan ensimmäinen kuvattu kohtaus oli sellainen, jonka sekä hän että Wexley olivat hylänneet. Praha lavastettiin General Service Studion tiloihin sota-ajan rajoitetulla pienellä budjetilla.[4]

Jälkituotannon aikana Lang haukkui Anna Leen roolisuoritusta.[5] Lang oli ottanut Leen jo kuvausten aikana silmätikukseen.[4]

Vaikka elokuvan tuotannossa oli vaikeutensa Pyövelitkin kuolevat saivat posiitivisen vastaanoton sekä yleisöltä että pääsääntöisesti myös kriitikoilta.[6] Elokuva oli ehdokkaana kahteen Oscar-palkintoon, kun Hanns Eisler oli ehdolla parhaasta musiikista draama- tai komediaelokuvaan ja Jack Whitney parhaasta äänityksestä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McGilligan, Patrick: Fritz Lang: The Nature of the Beast. New York: St Martins Press, 1997. ISBN 0-571-19175-4.
  • Ott, Frederick W.: The Films of Fritz Lang. New Jersey: Secaucus, 1979. ISBN 0-8065-0435-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ott, s. 200
  2. Ott, s. 201
  3. McGilligan, s. 298
  4. a b McGilligan, s. 299
  5. McGilligan, s. 301
  6. McGilligan, s. 304
  7. Awards for Hangmen Also Die! IMDB.com. IMDb.com, Inc.. Viitattu 21. huhtikuuta 2009. (englanniksi)