Puuntuhooja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puuntuhooja
Cossus cossus01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Puuntuhoojamaiset Cossoidea
Heimo: Puuntuhoojat Cossidae
Alaheimo: Cossinae
Suku: Cossus
Laji: cossus
Kaksiosainen nimi
Cossus cossus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Puuntuhooja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Puuntuhooja Commonsissa


Puuntuhooja (Cossus cossus) on melko kookas, hämärä- ja yöaktiivinen perhonen. Sillä on jonkin verran merkitystä metsä- ja puutarhatalouden tuholaisena.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kookas toukka on tyypillisin vaihe, jossa puuntuhoojan tapaa.

Helposti tunnistettava, tukevarakenteinen perhonen. Aikuinen yksilö on huomiota herättävän kookas ja yleisväriltään selvästi harmaanruskea. Sekä etu- että takasiivet ovat pohjaväriltään rusehtavat ja siipiä kirjoo tumma, verkkomainen kuvio, joka erottuu selvänä myös takasiivissä. Keskiruumiin selkäpuolella on vaalealla pohjalla tumma kuvio, joka voi tuoda mieleen kasvot. Takaruumiin jaokkeiden reunat ovat vaaleat ja muodostavat takaruumiiseen vaalean poikkiraidoituksen. Tuntosarvet ovat poikkileikkaukseltaan lieriömäiset. Siipien kärkiväli on koiraalla 55–77 mm ja naaraalla 68–95 mm.[1][2][3]

Puuntuhoojan jopa kymmensenttinen, selkäpuolelta lihanpunainen ja kyljistään kellertävä toukka on hyvin tavallinen näky kun täysikasvuiset toukat lähtevät etsimään koteloitumispaikkaa. Toukka erittää tunnusomaista, epämiellyttävän tärpättimäistä tuoksua, jonka ihminenkin voi esimerkiksi metsässä aistia monien metrien etäisyydeltä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuntuhooja on levinnyt koko Eurooppaan pohjoisimpia osia myöten. Lisäksi se esiintyy Pohjois-Afrikassa ja elinalue jatkuu Aasian puolella aina Japaniin ja Etelä-Kiinaan saakka.[1][4] Suomessa sitä tavataan varsin yleisenä tavataan ainakin Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Aikuiset perhoset lentävät kesä-heinäkuussa.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuntuhoojaa tavataan metsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Aikuiset perhoset viettävät piilottelevaa elämää, eikä niitä ole lajin yleisyydestä huolimatta helppo löytää. Aikuiset perhoset lentävät yöllä ja hakeutuvat toisinaan valon luo. Niiden suuosat ovat surkastuneet, eikä perhonen nauti ravintoa.[1] Naaraita voi kuitenkin lentää viinisyötille niiden erehtyessä pitämään käyneen nesteen tuoksua merkkinä sopivasta munimispaikasta. Pariutumisvalmis naaras houkuttelee koiraita luokseen feromonien avulla.

Naaras munii 700–1000 munaa, yleensä muutaman kymmenen, mutta joskus jopa jopa parin sadan munan ryppäinä yleensä vahingoittuneiden tai sairaiden, mutta edelleen elossa olevien puiden kuorelle. Munintapaikka on kuoren rako tai kohta, jossa kuori on valmiiksi vioittunut. Se myös suosii ikääntyneempiä puuyksilöitä. Naaras peittää munaryhmät tuottamallaan eritteellä. Toukat elävät aluksi pieninä ryhminä heti kuoren alla, mutta erakoituvat myöhemmin.[4][6]

Toukka elää elävien puiden puuaineksessa, kaivertaa sinne käytäviä ja riittävän suuressa puussa saattaa elää jopa kymmeniä toukkia. Joskus vanhempi toukka saattaa vaihtaa isäntäpuutaan. Toukan kehitys kestää kahdesta neljään vuotta. Täysikasvuinen toukka kaivautuu ulos puunrungosta tehden puun tyviosaan 12–16 mm läpimittaisen aukon, ja saattaa vaeltaa pitkänkin matkan ennen kuin löytää mieleisensä talvehtimispaikan. Toukka kaivautuu maahan tai vanhaan kantoon ja rakentaa erittämästään silkistä kotelokopan. Toukka talvehtii kopan sisällä ja koteloituu sinne vasta keväällä. Kotelovaihe kestää kahdesta kuuteen viikkoa.[1][4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää etenkin raidan (Salix caprea) puuaineksessa, mutta joskus myös koivuissa, lepissä tai erilaisissa hedelmäpuissa, kuten omenapuussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Norges sommerfugler (norjaksi)
  2. UK Safari (englanniksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. a b c Agroatlas (englanniksi)
  5. Perhoswiki
  6. Lieutier et al. (ed.) Bark and wood boring insects in living trees in Europe: a synthesis. Springer 2004 ISBN 978-1-4020-2240-1 s. 514–518

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]