Purppuraturpiaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Purppuraturpiaali
Quiscalus quiscula -Delaware -USA-8.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Turpiaalit Icteridae
Suku: Mölyturpiaalit Quiscalus
Laji: quiscula
Kaksiosainen nimi
Quiscalus quiscula
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Purppuraturpiaalin levinneisyysalue. Keltaisilla alueilla lajia tavataan vain pesivänä, siniset ovat talvehtimisalueita ja vihreillä alueilla lajia tavataan vuoden ympäri.
Purppuraturpiaalin levinneisyysalue. Keltaisilla alueilla lajia tavataan vain pesivänä, siniset ovat talvehtimisalueita ja vihreillä alueilla lajia tavataan vuoden ympäri.
Alalajit[2]
  • Q. q. quiscula
  • Q. q. stonei
  • Q. q. versicolor
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Purppuraturpiaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Purppuraturpiaali Commonsissa

Purppuraturpiaali (Quiscalus quiscula) on Pohjois-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan purppuraturpiaali on 28–34 cm, ja koiras on hieman naarasta kookkaampi. Koiras on väritykseltään kauttaaltaan metallinkiiltoisen musta. Erityisesti pää ja rinta ovat vihreän tai violetinkiiltävät. Naaras on väriltään vaaleampi ja ruskehtavampi kuin koiras, ja nuoret linnut ovat ruskeita. Purppuraturpiaalin nokka on musta ja pitkähkö, ja silmien iirikset ovat keltaiset.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purppuraturpiaalin levinneisyysalue ulottuu Kanadan itäosista Kalliovuorten Yhdysvaltain itäosiin. Purppuraturpiaalin elinympäristöä ovat avoimet alueet, joilla kasvaa yksittäisiä puita, pellot ja suot. Se sopeutuu hyvin myös ihmisen muokkaamiin ympäristöihin ja on yleinen myös kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa. Ihmisen toiminta onkin lisännyt lajille sopivia elinympäristöjä, ja lajin kanta on kasvanut. Nykyään purppuraturpiaali onkin yksi Yhdysvaltain yleisimmistä linnuista.[3][4][5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäajan ulkopuolella purppuraturpiaalien ravinto koostuu pääasiassa siemenistä, erityisesti maissista ja tammenterhoista. Lisäksi se voi syödä myös hedelmiä. Pesimäaikaan eläinravinnon osuus kasvaa. Lintu pyydystää hyönteisiä ja muita selkärangattomia ja voi syödä myös kaloja, sammakoita, hiiriä ja toisia lintuja. Purppuraturpiaalin on havaittu myös ryöstävän ruokaa muilta linnuilta. Ravintonsa purppuraturpiaali etsii maasta nokallaan.[3][5][4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purppuraturpiaalit yöpyvät suurina kolonioina, joissa voi olla jopa tuhat lintua ja mukana voi olla myös muita lajeja. Pesimäkoloniat ovat hieman pienempiä, noin kahdensadan yksilön kokoisia. Pääosa purppuraturpiaaleista muuttaa etelämmäksi talveksi, mutta pesimäalueet eivät ole kovin kaukana talvehtimisalueista.[4]

Purppuraturpiaalien pesimäkausi kestää maaliskuulta heinäkuulle. Yhdellä parilla on yksi pesintä kaudessa. Naaras valitsee pesäpaikan ja rakentaa kuppimaisen pesän yleensä havupuuhun tikuista, ruohoista, lehdistä ja mudasta. Naaras munii yhdestä seitsemään sinertävää tai harmahtavaa, joskus tummapilkullista, munaa. Vain naaras hautoo munia kahden viikon ajan, mutta koiras ruokkii kuoriutuneita poikasia ja puolustaa pesää.[5][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Quiscalus quiscula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  2. Quiscalus quiscula ITIS. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c Common Grackle All About Birds. Cornell Laboratory of Ornithology. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e Tanya Dewey: Quiscalus quiscula Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  5. a b c d Jason A. Mobley: Birds of the World, s. 138. Marshall Cavendish, 2008. ISBN 9780761477754. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.9.2010). (englanniksi)