Purorikko
| Purorikko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Suku: | Lehtirikot Saxifraga |
| Laji: | rivularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saxifraga rivularis |
|
| Katso myös | |
Purorikko (Saxifraga rivularis) on pienikokoinen, märkien kasvupaikkojen pohjoinen rikkokasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen purorikko kasvaa vain 3–10 cm korkeaksi. Hento kasvi on monivartinen ja koheneva. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia, munuaismaisia ja 3–5-halkoisia tai isohampaisia. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia, puikeita ja ehytlaitaisia. Kaksineuvoiset, pienet kukat ovat väriltään valkoisia tai punertavia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä, heteitä on 10 kappaletta. Teriö on vain vähän verhiötä pitempi. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa purorikko kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kaksiosainen ja monisiemeninen kota.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purorikon levinneisyysalue on sirkumpolaarinen. Euroopassa lajia tavataan Skotlannissa, Färsaarilla, Islannissa, Huippuvuorilla, Pohjois-Venäjällä sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturi- ja vuoristoalueilla. Aasian puolella levinneisyysalue jatkuu läpi pohjoisimman Venäjän Tyynelle valtamerelle saakka. Paikoin lajia tavataan myös etelämpänä Kaakkois-Venäjällä. Pohjois-Amerikassa purorikko kasvaa Alaskassa, Kalliovuorilla aina Kalifornian korkeudelle saakka sekä pohjoisimmassa Kanadassa. Laji on levinnyt myös koko Grönlannin rannikolle.[2] Suomessa purorikkoa tavataan Kuusamossa, Sallassa ja Sodankylässä itärajan tuntumassa, Utsjoella sekä Enontekiöllä Käsivarren suurtuntureilla.[3][4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purorikko kasvaa tuntureiden puronvarsien märissä sammalikoissa ja paljaalla maalla sekä lumenviipymäpaikkojen lätäköissä. Laji on kalkinsuosija.[3] Purorikko kestää varsin arktisia olosuhteita, mistä kertoo lajin kasvupaikat esimerkiksi pohjoisimmassa Kanadassa ja Grönlannissa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 226, 229.
- ↑ a b Den virtuella floran: Snöbräcka (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 25.1.2012.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 229.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Purorikon (Saxifraga rivularis) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.12.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Purorikon (Saxifraga rivularis) levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Saxifraga rivularis - purorikko
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Purorikko (Saxifraga rivularis)
- ITIS: Saxifraga rivularis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Saxifraga rivularis (englanniksi)