Puolustustilalaki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Puolustustila)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen lainsäädäntöä. Yleisemmin aihetta käsittelee artikkeli sotatila.

Puolustustilalaki (SDK 1083/1991[1], ruots. lag om försvarstillstånd[2]) on Suomen lainsäädännössä kriisiajan poikkeuslaki, joka säätelee viranomaisten valtuuksien käyttöä ”Suomeen kohdistuvan sodan aikana sekä siihen rinnastettavissa vakavasti yleisen järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavissa sisäisissä, väkivaltaisissa levottomuuksissa, joilla pyritään kumoamaan tai muuttamaan perustuslain mukainen valtiojärjestys.” Puolustustilalaki toteuttaa Suomen perustuslaissa annetun mahdollisuuden säätää perusoikeuksista poikkeuksia lailla sodan ja kapinan aikana.

Vuonna 1991 annettu laki kumosi (45. pykälänsä mukaisesti) aikaisemman, vuonna 1930 säädetyn lain, jossa vastaavasta tilasta käytettiin nimistystä sotatila.[1]

Puolustustilan voimaantulo ja lakkaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustustila saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella, joka on voimassa joko koko maassa tai osassa maata. Asetus säätää, mitä puolustustilalain säännöksiä sovelletaan. Vain ne valtuudet, jotka ovat välttämättömiä tilanteen hoitoon, on luvallista ottaa käyttöön. Lisäksi ensisijaisesti on hyödynnettävä valmiuslain valtuuksia. Asetus on voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan ja se viedään välittömästi eduskunnan hyväksyttäväksi. Jos eduskunta niin päättää, asetus kumoutuu.

Puolustustilan voimassaoloa voidaan jatkaa enintään vuodeksi kerrallaan asetuksella, joka toimitetaan eduskunnan hyväksyttäväksi. Mikäli eduskunta ei kykene tekemään päätöstä asetuksen hyväksymisestä, asetus pysyy voimassa.

Puolustustilalaki ei ohita Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.

Valtuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin valmiuslaki, joka antaa valtuuksia lähinnä valtioneuvostolle ja jossakin määrin myös tasavallan presidentille, puolustustilalaki antaa niitä myös alemmille viranomaisille. Puolustettava oikeushyvä on valtakunnan puolustus ja turvallisuus.

Turvallisuusvaltuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlakunnan poliisipäälliköllä on 8 § mukaan oikeus määrätä henkilö, joka

  1. ei ole kansanedustaja ja
  2. jonka aiemman toimintansa perusteella epäillään todennäköisesti syyllistyvän valtio- tai maanpetosrikokseen tai muuhun valtakunnan turvallisuutta vakavasti vahingoittavaan rikokseen.

oleskelemaan tietyllä paikkakunnalla tai muuttamaan pois sieltä enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Mikäli tämä valtuus ei riitä, poliisipäällikkö voi ottaa epäilyksenalaisen henkilön turvasäilöön (9 §) enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Valtioneuvosto voi kieltää muun yksityisen yhteisön tai säätiön kuin eduskuntapuolueen toiminnan jatkamisen kokonaan tai osittain, mikäli se on vahingoittanut tai vaarantanut tai sen epäillään todennäköisin syin vahingoittavan tai vaarantavan valtakunnan puolustusta tai turvallisuutta. Ammattiyhdistyksille tällaisen päätöksen tekee Korkein oikeus.

Yleisiä kokouksia ei saa pitää kuin tekemällä poliisille kolme päivää etukäteen ilmoituksen. Mikäli kokous vahingoittaisi tai vaarantaisi vakavasti valtakunnan puolustusta tai turvallisuutta, se voidaan kieltää. Poliisin on estettävä muut kokoukset.

Lääninhallitus tai kiireellisissä tapauksissa poliisilaitoksen päällikkö voi rajoittaa poistumista tietyltä paikkakunnalta ja kieltää liikkumisen ulkona määrättyinä aikoina tai määrätyillä paikoilla ilman poliisin lupaa.

Kukaan ei saa oikeudettomasti julkistaa asiaa, joka on puolustuksen tai turvallisuuden vuoksi määrätty pidettäväksi salassa tai on sen laatuinen, että se olisi samasta syystä tai Suomen ulkomaansuhteiden suojelemiseksi pidettävä salassa. Jos tätä kieltoa rikotaan toistuvasti joukkoviestimessä, voidaan sen toiminta asettaa ennakkosensuurin alaiseksi. Kieltoa rikkova radiolähetys, joka ei ole suomalaista yleisradiotoimintaa, voidaan keskeyttää tai sitä häiritä.

Kihlakunnan poliisipäällikkö voi määrätä, että yksityiset aseet, ammukset, aseen osat ja räjähdysaineet on luovutettava poliisille, mikäli se on tarpeen väestön turvallisuuden tai sotilaallisen maanpuolustuksen vuoksi.

Taloudelliset valtuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto käyttää taloudellisia valtuuksia. Valtioneuvosto voi

  • velvoittaa suomalaista tai ulkomailla sijaitsevaa suomalaisomisteista tuotanto- tai palvelulaitosta tuottamaan maanpuolustukselle välttämättömiä tuotteita
  • keskeyttää vastaavan puolustukselle tarpeellisten tuotantoa vahingoittavan tai rajoittavan tuotannon tai tuotannon tai viennin, joka vahingoittaa maanpuolustusta tai ulkomaansuhteita
  • ottaa niskuroivan tai siitä epäillyn laitoksen valtion valvontaan tai hallintaan
  • takavarikoida vihollisvaltion kansalaisten, yhteisöjen ja säätiöiden omaisuuden ja muun ulkomaisen omaisuuden, jota epäillään käytettävän valtakunnan puolustusta tai turvallisuutta vahingoittavaan tarkoitukseen.

Valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeää omaisuutta ei saa siirtää ulkomaalaiselle tai ulkomaille ilman valtioneuvoston lupaa. Ulkomailla oleva omaisuus voidaan määrätä palautettavaksi Suomeen. Mahdollinen omaisuuden luovutus siirtää omaisuuteen kohdistuvat puolustustilalain mukaiset velvollisuudet uudelle omistajalle.

Sotilaalliset valtuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasviranomaisella tarkoitetaan puolustustilalaissa joukkoyksikön tai vastaavan komentajaa. Sotilasviranomainen voi

  • määrätä väestön poistumaan alueelta, johon kohdistuu sotilaallinen hyökkäys tai sen uhka ja jonka puolustamiseksi on ryhdyttävä välittömiin kiireellisiin erityisiin sotilaallisiin puolustustoimiin
  • määrätä kunnalliset ja valtion lääni-, piiri- ja paikallisviranomaiset avustamaan puolustusjärjestelyissä muun muassa rakentamalla puolustuslaitteita ja liikenneväyliä
  • määrätä kenet hyvänsä luovuttamaan tällaisella alueella sotatarvikkeita, ravinto- ja polttoaineita, aluksia, ilma-aluksia, moottoriajoneuvoja, työkoneita ja laitteita sekä muita hyödykkeitä.
  • määrätä tällaisella alueella yrityksen, laitoksen tai yksityisen ammatin- tai elinkeinonharjoittajan tuottamaan jotain näistä riippumatta muiden viranomaisten määräyksistä
  • ottaa laitoksen tai yrityksen valvontaansa
  • määrätä 18–65-vuotiaita henkilöitä joukkojen ja laitosten käyttöön niiden toimintaa palvelevaan tarpeelliseen työntekoon enintään 12 työpäiväksi (pakottavissa tapauksissa 24 päiväksi).

Puolustukseen käytettävillä joukoilla on oikeus käyttää, ottaa, siirtää ja hävittää kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Jos sotilaallisia toimivaltuuksia on käytettävä jollain alueella yli kahden viikon ajan, niiden käytön jatkamiseen on saatava valtioneuvoston valtuutus.

Muut säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustustilalaki sisältää myös tarkemmat säädökset turvasäilöön otettujen tai muuttamaan määrättyjen kohtelusta, valitusoikeudesta ja -menettelystä, sotilaiden kutsumisesta todistajaksi oikeudenkäyntiin puolustustilan aikana sekä valtion korvausvelvollisuudesta. Perussääntönä on, että valtio korvaa kaikki yksityisten vahingot lukuun ottamatta vihollisvaltion kansalaisten kärsimiä. Kuitenkin sääntöä voidaan kohtuullistaa: "Jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat, suoritetaan vahingosta kohtuullinen korvaus."

Puolustustilalain aikana annettujen määräysten rikkomisesta tuomitaan, jos muualla ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta, puolustustilarikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Puolustustilalaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
  2. Lag om försvarstillstånd Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)