Puoliläpäisevä kalvo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malli hemodialyysissä käytettävästä puoliläpäisevästä kalvosta. Kalvo on merkitty kuvassa keltaisella, veri punaisella ja dialyysineste sinisellä.

Puoliläpäisevä kalvo on ohut kalvo, joka päästää diffundoitumaan lävitseen vain tietyn koon tai varauksen omaavia molekyylejä tai ioneja. Tyypillisesti puoliläpäisevissä kalvoissa on hyvin pieniä reikiä, joista pienet molekyylit kuten vesi pääsevät kulkemaan kalvon lävitse. Liian suuret yhdisteet tai varaukseltaan vääränlaiset ionit eivät kykene läpäisemään puoliläpäisevää kalvoa. Puoliläpäiseviä kalvoja ovat muun muassa eliöiden solukalvot, eläinten iho, eräät synteettiset polymeerit kuten polyamidit ja eräät keraamiset aineet kuten kupariheksasyanoferraatti.[1][2][3][4]

Puoliläpäiseviä kalvoja käytetään useissa erotusprosesseissa teollisuudessa. Puoliläpäiseviä kalvoja hyödynnetään muun muassa osmoosissa ja käänteisosmoosissa valmistettaessa suolatonta juomakelpoista vettä merivedestä, makromolekyyliseosten konsentroimiseen, erottamiseen ja puhdistamiseen muun muassa bioteknillisissä laitoksissa ja energiatekniikassa muun muassa polttokennoissa. Kiinteitä huokoisista keraameista valmistettuja puoliläpäiseviä kalvoja käytetään kaasujen erottamiseen ja kaasujen erottamiseen käytetään myös kalvoja, jotka on tehty orgaanisesta polymeeristä. Muita käyttökohteita ovat muun muassa dialyysi, ultrasuodatus ja geelipermeaatiokromatografia.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 976. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.10.2013). (englanniksi)
  2. H. Stephen Stoker: General, Organic, and Biological Chemistry, s. 227. Cengage Learning, 2011. ISBN 978-1133103943. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.10.2013). (englanniksi)
  3. a b Heinrich Strathmann: Membrane Separation Processes, 1. Principles, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 7.10.2013
  4. a b Christie John Geankoplis: Transport Processes And Separation Process Principles. Prentice Hall, 2008. ISBN 0-13-101367-X. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.