Punavaahtera

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punavaahtera
Red maple ftl.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko: Sapindales
Heimo: Saippuamarjakasvit Sapindaceae
Suku: Vaahterat Acer
Laji: rubrum

luokitusjärjestelmä: APG III

Kaksiosainen nimi
Acer rubrum
L., 1753[1]
Levinneisyyskartta
Acer rubrum range map.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punavaahtera Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punavaahtera Commonsissa

Punavaahtera (Acer rubrum)[2][3] on saippuamarjakasveihin kuuluva puulaji vaahteroiden suvussa. Se kasvaa luontaisena suuressa osaa Pohjois-Amerikan itäosia. Laji on saanut nimensä kirkkaanpunaisista kukistaan ja syysväristään, joiden vuoksi se on suosittu koristepuu.[4][5]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavaahteran lehtiä.

Punavaahtera on keskisuuri kesävihanta puu. Se kasvaa noin 25 metriä korkeaksi.[6] Latvus on epäsäännöllisen pyöreähkö.[4] Oksat ovat kohenevia tai harittavia. Runko on usein puolivälistään alaspäin oksaton. Nuoret versot ovat kiiltävän punapintaisia. Kaarna on nuorilla yksilöillä vaaleanharmaata ja sileää, vanhemmiten tummempaa ja kapean uurteista.[6] Puun juuristo on suurimmaksi osaksi pinnanmyötäinen.[7]

Lehdet ovat kolmi- tai viisiliuskaisesti sormijakoisia. Ne ovat ruodillisia, vastakkaisesti asettuneita, kaljuja ja sahalaitaisia. Lehtiruoti on noin 10 senttimetriä pitkä ja lehtilapa enimmillään 15 senttimetriä pitkä.[6] Lehtilapa on päältä vihreä ja alta hopeanharmahtava, puhjetessaan lehdet ovat punertavia. Lehtien syysväritys on punainen, oranssi tai kullankeltainen.[4] Silmut ovat punaisia ja kaljuja.[6]

Kukat kasvavat varrettomissa ryppäissä. Yhdellä puuyksilöllä on tavallisesti sekä kaksineuvoisia kukkia että joko yksineuvoisia hedekukkia tai emikukkia. Kukat puhkeavat huhti-toukokuussa ennen lehtiä. Sekä verho- että terälehtiä on viisi. Teriö on punainen. Heteitä on 4–12. Kukassa on kaksi emiä. Sikiäin on kehänpäällinen.[6]

Hedelmä on kaksilohkoinen siivekäs lohkohedelmä. Se on enimmillään noin 2,5 senttimetriä pitkä.[6] Puu alkaa kukkia ja tuottaa siemeniä varhain ja jo nelivuotiaiden puiden tiedetään tuottaneen hedelmiä. Hedelmät kypsyvät yleensä loppukeväällä tai alkukesällä.[7]

Punavaahteran kukkia.

Punavaahtera on suhteellisen lyhytikäinen puu. Se kasvaa täyteen mittaansa yleensä noin 70–80 vuodessa ja harvoin elää yli 150 vuotta vanhaksi. Laji on hyvin nopeakasvuinen nuorena, mutta kasvunopeus hidastuu huomattavasti vanhemmiten. Kaadetun puun kanto tuottaa yleensä runsaasti kantovesoja. Puu ei kuitenkaan muuten tavallisesti lisäänny kasvullisesti.[7]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavaahteraa esiintyy luonnonvaraisena laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa Itä-Kanadasta Yhdysvaltain Floridaan asti.[6] Se on yksi itäisen Pohjois-Amerikan yleisimmistä ja laajalle levinneimmistä puulajeista.[7]

Punavaahteralla esiintyy laajan levinneisyysalueensa eri osissa suurta lajinsisäistä geneettistä vaihtelua. Lajin tiedetään risteytyvän luonnossa hopeavaahteran (Acer saccharinum) kanssa.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavaahtera menestyy hyvin monentyyppisillä maaperillä ja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa. Laji ei kuitenkaan kestä erittäin kuivia alueita. Punavaahtera kasvaa monentyyppisissä metsissä. Se saattaa muodostaa lähes yksilajisia metsiköitä varsinkin levinneisyysalueensa koillisosissa. Se kasvaa usein myös monilajissa lehtimetsissä ja havupuuvaltaisissa sekametsissä. Laji sietää jonkin verran varjostusta, mutta ei yleensä pysty itämään ja kasvamaan tiheän metsän täydessä varjostuksessa. Puuta pidetään usein varsin alttiina monenlaisille kasvitaudeille.[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonsaiksi kasvatettuja punavaahteroita.

Punavaahteraa käytetään paljon koristepuuna, varsinkin puistopuuna. Sitä arvostetaan varsinkin kirkkaan syysvärityksensä vuoksi.[7] Lajista on kehitetty useita viljelylajikkeita koristekäyttöön.[5] Se soveltuu myös bonsaiksi.[8]

Punavaahteran puuta käytetään rakentamiseen ja huonekalujen valmistukseen. Sen puuainesta pidetään kuitenkin useiden muiden vaahteralajien puuta teknisesti heikompilaatuisena.[7]

Punavaahteran mahlaa voidaan käyttää vaahterasiirapin valmistukseen, joskin yleensä tähän tarkoitukseen käytetään sokerivaahteraa (Acer saccharum) ja mustavaahteraa. (Acer nigrum). Koska punavaahteran silmut puhkeavat aikaisemmin keväällä kuin useimpien muiden vaahteralajien ja koska mahlan kemiallinen koostumus muuttuu silmujen puhjetessa siirapinvalmistukseen sopimattomaksi, punavaahteran mahlan keräämisen kausi on huomattavasti lyhyempi kuin sokeri- tai mustavaahteralla.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  • Russell S. Walters & Harry W. Yawney: Red Maple, Acer rubrum Silvics Manual, vol. 2. United States Department of Agriculture Forest Service. Viitattu 14.10.2012. (englanniksi)
  • Derek Goertz: Acer rubrum Northern Ontario Plant Database. Algoma University College and Great Lakes Forestry Centre. Viitattu 14.10.2012. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Acer rubrum L. GRIN Taxonomy for Plants. Germplasm Resources Information Network. Viitattu 14.10.2012. (englanniksi)
  2. Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 15. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 14.10.2012.
  4. a b c Mitchell & Wilkinson, s. 221.
  5. a b Acer rubrum - punavaahtera Arboretum Mustila. Viitattu 14.10.2012.
  6. a b c d e f g Goertz.
  7. a b c d e f g h i Walters & Yawney.
  8. Jim Lewis: The Red Maple as Bonsai Viitattu 14.10.2012.