Punatiikeripeippo
| Punatiikeripeippo | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Loistopeipot Estrildidae |
| Suku: | Tiikeripeipot Amandava |
| Laji: | amandava |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amandava amandava |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Punatiikeripeippo (Amandava amandava) on pienikokoinen loistopeippoihin kuuluva varpuslintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 9,5 cm, siipien kärkiväli 13–14,5 cm ja paino noin 10 g. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea: pääosa höyhenpuvusta on karmiininpunainen, siivet ja pyrstö ovat ruskehtavat ja nokka on punainen. Naaras ja nuori lintu ovat päältä harmaanruskeita, alta vaaleita ja niillä on punertava nokka. Nokka on lyhyt ja tukeva siemensyöjälinnun nokka. Laulu on korkeaa visertelyä.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläaasialainen laji, jonka alkuperäinen elinalue ulottuu Pakistanista Bangladeshiin (nimialalaji amandava), Burmasta ja Lounais-Kiinasta Timoriin (alalaji flavidiventris) sekä Kaakkois-Aasiasta Indonesiaan ja Fidžiin (alalaji punicea). Laji on yleinen ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Laji on enimmäkseen paikkalintu.
Punatiikeripeippo on ollut suosittu lemmikkilintu jo kauan. Karanneista lemmikeistä on muodostunut luonnossa elinkykyisiä populaatioita muun muassa Eurooppaan, Arabiaan, Egyptiin, Japaniin ja Réunionille. Euroopassa se pesii vieraslajina paikoitellen ainakin Espanjassa ja Italiassa ja mahdollisesti Portugalissa. Egyptissä tavattiin ensimmäinen yksilö luonnossa vuonna 1861 ja se on nykyisin paikallisesti yleinen.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppalaiset populaatiot elävät ruo’ikoissa ja erilaisissa viljelyhabitaateissa. Aasiassa suosikkihabitaatteja ovat erilaiset pensaikkoiset avomaat ja riisipellot.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on hyvin piilotettuna tiheässä pensaassa tai ruohovartisten kasvien varassa lähellä maan- tai vedenpintaa. Se on ruohonkorsista rakennettu, hieman litteä ontto pallo, rakennettu tasaiselle alustalle kuten oksan tai lakoontuneen ruohon päälle. Kiinniteaineena on käytetty hämähäkinseittiä. Pesä on sisältä vuorattu höyhenillä tai hienoilla kasvikuiduilla. Tuntemattomasta syystä monissa pesissä on hiiltynyttä puuta. Molemmat puolisot osallistuvat pesän rakentamiseen, mihin kuluu noin 3 päivää. Usein naaras aloittaa muninnan ennen pesän valmistumista, jolloin koiras jatkaa rakennustöitä.
Naaras munii gramman painoisia munia 4–8 kappaletta. Joskus on tavattu jopa 14-munaisia pesyeitä, jolloin todennäköisesti 2 naarasta on muninut samaan pesään. Haudonta-aika on Espanjassa 13–14 päivää, Intiassa ja vankeudessa 10–12 päivää. Molemmat puolisot hautovat, naaras öisin. Molemmat emot ruokkivat ja hoitavat poikasia, jotka ovat lentokykyisiä 17–21 päivää vanhoina. Emot eivät siivoa pesää loppuaikoina, joten se on poikasten ulosteiden tahraama. Poikaset itsenäistyvät noin 5 viikon ikäisinä. Punatiikeripeippo pesii tavallisesti 2 kertaa kesässä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinien ja ruohojen siemenet, pienessä määrin hyönteiset.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perrins, C. M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VIII. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Amandava amandava IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)