Punaiset kengät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punaiset kengät
The Red Shoes
Ohjaaja Michael Powell
Emeric Pressburger
Käsikirjoittaja Michael Powell
Emeric Pressburger
Keith Winter
alkuperäinen käsikirjoitus Emeric Pressburger
satu: H. C. Andersen
Tuottaja Michael Powell
Emeric Pressburger
Säveltäjä Brian Easdale
Kuvaaja Jack Cardiff
Leikkaaja Reginald Mills
Tuotantosuunnittelija Hein Heckroth
Lavastaja Arthur Lawson
Pääosat Moira Shearer
Anton Walbrook
Marius Goring
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö The Archers
Levittäjä General Film Distributors
Netflix
Ensi-ilta 6. syyskuuta 1948 (Britannia)
26. marraskuuta 1948 (Suomi)
Kesto 133 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Punaiset kengät (The Red Shoes) on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin ohjaama brittiläinen tanssi- ja draamaelokuva vuodelta 1948.

Punaiset kengät oli Powellin ja Pressburgerin menestynein ja tunnetuin elokuva.[1][2][3] Se on tanssielokuvan merkkipaalu, sillä ensimmäistä kertaa tanssi oli oleellinen osa elokuvallista kerrontaa eikä vain erillinen tanssinumero. Punaisten kenkien menestys teki myös mahdolliseksi sen, että esimerkiksi Gene Kelly saattoi tehdä elokuvat Pariisin lumoissa (1951) ja Laulavat sadepisarat (1952).[4]

Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Punaiset kengät äänestettiin kaikkien aikojen yhdeksänneksi parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori säveltäjä Julian Craster on katsomassa balettiesitystä ja huomaa, että siinä käytetään luvatta hänen musiikkiaan. Hän esittää vastalauseensa Boris Lermontoville, joka on balettiseurueen johtaja. Lermontov palkkaa Crasterin tekemään seuraavan balettinsa ”Punaiset kengät” Andersenin sadun mukaan. Siinä nuori tyttö saa lumotut kengät, joiden avulla hän voi tanssia. Tyttö tanssii illan mutta huomaa, ettei voi lopettaa tanssimista tai ottaa kenkiä pois jaloistaan. Hän joutuu tanssimaan itsensä kuoliaaksi.

Samaan aikaan Lermontov palkkaa myös nuoren tanssijan Vicki Pagen, joka saa baletin pääosan, koska baletin primadonna päättää mennä naimisiin. Julian ja Vicki työskentelevät yhdessä ja rakastuvat toisiinsa. Baletti tekee Vickistä tähden. Lermontov, joka on myös salaa rakastunut Vickiin, pakottaa Julianin lähtemään balettiseurueesta. Vicki lähtee hänen kanssaan. Lermontov kieltää Vickiä esittämästä ”Punaiset kengät” -balettia. Vicki jää työttömäksi. Julian ja Vicki menevät naimisiin ja Julianista tulee kuuluisa säveltäjä.

Vicki tapaa sattumalta Lermontovin junassa, joka pyytää Vickiä esiintymään vielä yhden kerran ”Punaisissa kengissä”. Vicki suostuu. Vicki on valmistautumassa esitykseen, kun Julian saapuu yllättäen paikalle. Julian pyytää Vickiä lähtemään hänen kanssaan. Lermontov saapuu paikalle ja hän ja Julian riitelevät. Vickin on valittava rakkauden ja tanssin välillä, mutta hän ei pysty siihen. Turhautunut Julian lähtee pois. Kun Vicki on menossa näyttämölle punaiset kengät jalassaan, hän äkkiä syöksyy ulos teatterista ja hyppää junan eteen. Hän kuolee aviomiehensä käsivarsilla ja pyytää viimeisinä sanoinaan Juliania riisumaan punaiset kengät. Samaan aikaan teatterissa Lermontov kertoo yleisölle, ettei Vicki Page tulisi enää koskaan tanssimaan. Esitys jatkuu kuitenkin siitä huolimatta – Vickin sijasta näyttämöllä tanssii vain pari punaisia kenkiä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Anton Walbrook  Boris Lermontov  
 Marius Goring  Julian Craster  
 Moira Shearer  Vicki Page  
 Léonide Massine  Grischa Ljubov  
 Albert Basserman  Sergei Ratov  
 Robert Helpmann  Ivan Boleslavski  
 Esmond Knight  Livingstone Montagne  
 Ludmilla Tcherina  Irina Boronskaja  
 Derek Elphinstone  lordi Oldham  
 Irene Browne  lady Neston  
 Austin Trevor  professori Palmer  
 Eric Berry  Dimitri  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai kaksi Oscar-palkintoa:

Se oli myös ehdolla kolmessa muussa kategoriassa:

Muut palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarin lisäksi Brian Easdale voitti myös parhaan musiikin Golden Globe -palkinnon.

Punaiset kengät oli ehdolla BAFTA Film Awardin kategoriassa Parhaan brittielokuvan BAFTA-palkinto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Archers, Part 2
  2. Duguid 2006
  3. Ebert 2005
  4. Lukas 2005
  5. BBC News | Entertainment | Best 100 British films - full list news.bbc.co.uk. Viitattu 24.3.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvonen, Ilpo: ”Punaisten kenkien lumo”. Filmihullu 3/2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]