Punainen risti (tunnusmerkki)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Punaisen Ristin lippu
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Punainen risti[huom. 1] eli Geneven risti[1] on kansainvälisesti Geneven sopimuksissa määritelty tunnusmerkki eri maiden armeijoiden lääkintähuollon merkitsemiseksi ja Punaisen Ristin toiminnan tunnukseksi. Merkillä on erityinen asema kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa. Vastaava asema on myös punaisella puolikuulla ja kolmannen pöytäkirjan mukaisella tunnusmerkillä[2] (punaisella kristallilla[1]) sekä nykyisin käyttämättömällä punaisella leijonalla ja auringolla. Nämä kaikki on Geneven sopimuksissa määritelty vaihtoehdoiksi punaiselle ristille eri maissa, ja niiden käyttöä koskevat samat määräykset ja niillä taataan käyttäjilleen yhtäläiset oikeudet. Ensimmäisessä Geneven sopimuksessa ja sen ratifioineiden maiden lainsäädännöissä on tarkasti eritelty merkin sallittu käyttö, ja kielletty kaikki muunlainen käyttö.

Geneven sopimuksissa selitetään, että punainen risti on alun perin syntynyt kunnianosoituksena Sveitsin valaliitolle. Sveitsiläinen liikemies Henri Dunant ehdotti vuoden 1859 Solferinon taistelussa saamiensa kokemusten perusteella kansainvälisten sodan oikeussääntöjen luomista ja vapaaehtoisuuteen tukeutuvien avustusjärjestöjen perustamista. Ehdotuksen mukaisesti jo vuonna 1863 perustettiin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ja punainen tasasivuinen risti otettiin sen tunnukseksi, ja seuraavana vuonna solmittiin ensimmäinen Geneven sopimus, jossa merkin asema määriteltiin. Merkeistä risti, puolikuu ja leijona ja aurinko on määritelty vuonna 1949 päivitetyssä ensimmäisessä Geneven sopimuksessa ja kristalli Geneven sopimusten kolmannessa lisäpöytäkirjassa vuonna 2005.

Geneven sopimuksissa määritellyt tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnusten käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevat tunnukset maittain:
  punainen risti
  punainen puolikuu
  punainen kristalli
  punainen leijona ja aurinko (ei käytössä)

Punaisella ristillä ja muilla Geneven sopimusten määräämillä samanarvoisilla merkeillä on ainoastaan kaksi toisistaan eriävää laillista käyttötarkoitusta. Merkit on varattu suojaamistarkoitukseen ja ilmaisevaan käyttöön. Merkkien kaikenlainen muu käyttö on kielletty.[4] Geneven sopimuksissa on mainittu seuraavat sallitut käyttökohteet:

Suojamerkkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaista ristiä käyttävällä lääkintähenkilöstöllä on oltava erityinen henkilökortti. Kuva Ranskan maavoimien myöntämästä kortista. (sisäaukeama)
  • asevoimien lääkintähuollon ja hengellisen henkilöstön tunnuksina, kun ko. henkilökunta pitää merkkiä vasemmassa käsivarressaan olevassa käsivarsinauhassa, ja merkkiä käyttävillä on erityinen henkilökortti, jossa on käyttäjän valokuva tai sormenjälki,[5][6] ja kaikki lääkintähuollon varusteet ja liput merkitään näillä tunnuksilla[7],
  • lääkintäilma-aluksissa, kun merkki näkyy ylä-, ala- ja sivupinnoilla[8],
  • sairaala-alusten merkitsemisessä siten, että valkoisessa laivassa on mahdollisimman suuria jokaisesta suunnasta näkyviä punaisia ristejä [9],
  • siviilisairaaloiden henkilökunnan käsivarsimerkeissä sota-aikana kuten yllä[10], ja
  • haavoittuneiden ja sairaiden tai muuten hoitoa vaativien henkilöiden maa-, meri- ja ilmakuljetusten merkitsemiseksi[11], sekä

Ilmaisevassa käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • järjestötunnuksena rauhan aikana Punaisen Ristin yhdistysten toiminnassa Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti,[12]
  • järjestötunnuksena sodan aikana kyseisessä toiminnassa, mikäli ei ole olemassa vaaraa sekoittaa käyttöä suojaamistarkoituksiin,[12]
  • järjestötunnuksena Punaisen Ristin kansainvälisten järjestöjen (ICRC ja IFRC) ja niiden henkilökunnan merkitsemiseen kaikissa tilanteissa, ja[12]
  • poikkeuksellisesti rauhan aikana sairaankuljetusten ja maksutonta hoitoa tarjoavien apuasemien merkitsemiseen kansallisen lainsäädännön ja Punaisen Ristin yhdistyksen suostumuksella.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin lippu, josta punainen risti on käänteinen versio.

Tuliaseiden nopean kehitys 1800-luvulla johti siihen, että sodissa ja taisteluissa kaatuneiden ja haavoittuneiden määrät kasvoivat, ja heidän vammojensa vakavuus lisääntyi. Tämän lisäksi tehokkaiden aseiden käyttö esti taisteluiden uhrien auttamisen taisteluiden aikana. Tämä oli nähtävissä useissa sodissa 1800-luvun puolivälin jälkeen, kuten Krimin sodassa 1853-56, Italian toisessa itsenäisyyssodassa 1859 ja Yhdysvaltain sisällissodassa 1861-64.[14] Eri valtioiden armeijoilla oli jokaisella käytössään erivärinen maakohtainen lippu lääkintähenkilöstön merkitsemiseen, mikä ei parantanut tilannetta: Itävalta käytti valkoista lippua, Ranska punaista, Espanja keltaista ja muut mustia tai muun värisiä.[15] Krimin sodan aikana Sevastopolin piiritystä seuraamassa ollut ranskalainen sotakirurgi Jean Baptiste Lucien Baudens todisti useaan otteeseen taistelussa haavoittuneita auttamaan tulleiden lääkärien ja sairaanhoitajien tulituksen kohteeksi joutumista. Hän ehdotti helmikuussa 1857 helposti tunnistettavan ja erottuvan ja kaikille maille yhteisen lääkintähenkilöstön suojamerkin käyttöönottoa Revue des deux mondes -lehdessä julkaistussa artikkelissaan.[14]

Baudensin ehdotus ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta, mutta asia nousi uudelleen esille muutamia vuosia myöhemmin. Sveitsiläinen liikemies Henri Dunant oli liikematkansa aikana 24. kesäkuuta 1859 seurannut Solferinon taistelua, jossa hän todisti tuhansien vaikeasti loukkaantuneiden sotilaiden jäämistä ilman asianmukaista hoitoa. Näkemänsä pohjalta hän kirjoitti kirjan Solferinon muisto (ransk. Un souvenir de Solferino, 1862), jossa hän ehdotti yksityisten vapaaehtoisuuteen perustuvien taisteluiden uhreja auttavien yhdistysten perustamista. Näistä yhdistyksistä kehittyi myöhemmin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike.[14]

Dunantin kirjan ajatukset saavuttivat Euroopan yläluokassa laajaa kannatusta, ja 9. helmikuuta 1863 viisi vaikutusvaltaista geneveläistä perusti Kansainvälisen komitean haavoittuneiden avustamiseksi, joka myöhemmin vaihtoi nimekseen Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Sen ensimmäisessä kokoontumisessa 17. helmikuuta komitea päätti ottaa yhtenäisen lääkintähuollon ja vapaaehtoisten avustusyhdistysten yhtenäisen tunnusmerkin käyttöönoton yhdeksi päätavoitteistaan. Ehdotus kirjattiin Genevessä lokakuussa 1863 järjestetyn kansainvälisen konferenssin sopimusehtojen luonnoksen artiklaan 9, jonka mukaan vapaaehtoisten sairaanhoitajien univormu tai merkki olisi identtinen ja sama kaikissa maissa, ja armeijoiden komentajien tulisi suojella heitä.[14]

Konferenssin aikana komitean jäsen lääkäri Louis Appia muistutti yhtenäisen kansainvälisen tunnuksen tärkeydestä ja toivoi, että konferenssi lisäisi luonnokseen ehdotuksen käsivarsinauhoista vasemmassa käsivarressa. Keskustelujen jälkeen ehdotusta laajennettiin määrittelemään, että käsivarsinauhoissa tulisi olemaan punainen risti. Ei ole olemassa täyttä varmuutta, miksi tuohon ehdotukseen päädyttiin. Ehdotus kirjattiin konferenssin kahdeksanteen päätöslauselmaan. Sveitsin edustajan ehdotuksen mukaisesti konferenssi suositteli lisäksi, että armeijoiden lääkintähuollon tunnuksena käytettäisiin yhtenäistä merkkiä.[14]

Ensimmäinen Geneven sopimus vuodelta 1864, jossa punainen risti määriteltiin ensi kertaa suojamerkiksi.

Konferenssin pohjalta järjestettiin Genevessä uusi Sveitsin koolle kutsuma diplomaattinen konferenssi elokuussa 1864, jossa kaksitoista Euroopan valtiota allekirjoitti 22. elokuuta ensimmäisen Geneven sopimuksen[14], jonka seitsemännessä artiklassa todetaan:

»Un drapeau distinctif et uniforme sera adopté pour les hôpitaux, les ambulances et les évacuations. Il devra être, en toute circonstance, accompagné du drapeau national.
Un brassard sera également admis pour le personnel neutralisé, mais la délivrance en sera laissée à l'autorité militaire.
Le drapeau et le brassard porteront croix rouge sur fond blanc.»
(Ensimmäinen Geneven sopimus, 22. elokuuta 1864, Geneve [16])

Suomennettuna artikla kuuluisi jotenkuten näin:

»Välimatkan päästä erotettava ja yhtenäinen lippu otetaan käyttöön sairaaloita, ambulansseja ja evakuointeja varten. Sen kanssa tulisi kaikissa tilanteissa käyttää kansallista lippua.
Puolueeton henkilöstö voi käyttää myös käsivarsinauhaa, mutta sen käyttöönotto tulisi jättää sotilasviranomaisten päätettäväksi.
Sekä lipussa että käsivarsinauhassa käytetään punaista ristiä valkoisella taustalla.»

Punainen risti valkoisella pohjalla muistutti valkoista lippua, jota näyttävän sotilaan ampuminen oli ollut jo pitkään kansainvälisen humanitaarisen tapaoikeuden vastaista. Uusi tunnusmerkki oli punaisen ja valkoisen kontrastin takia hyvin näkyvä ja helposti erottuva myös kaukaa. Se oli käänteinen versio Sveitsin lipusta, joka Sveitsin kansainvälisen aseman takia oli symboli puolueettomuudesta. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea oli perustettu ja Geneven sopimus allekirjoitettu Sveitsissä.[14] Vuonna 1949 ensimmäiseen Geneven sopimukseen lisätyn 53 artiklan mukaan myös Sveitsin lipun ja kaikkien sitä muistuttavien merkkien käyttö kaupallisesti ja sveitsiläisten kansallistunnetta loukkaavalla tavalla on oltava kiellettyä.[17][18] Tämä artikla on sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön esimerkiksi Yhdysvalloissa[19] ja Saksassa,[20] mutta ei esimerkiksi Suomessa.[1]

Ei ole olemassa todisteita, joiden mukaan punaisen ristin käyttöönoton taustalla olisi uskonnollisia syitä, sillä merkistä oli alun perin tarkoitus tulla universaali. Risti kuitenkin herätti Euroopan ulkopuolella negatiivisia konnotaatioita.[14]

Uutta tunnusmerkkiä käytettiin jo muutama kuukausi sen käyttöönoton jälkeen, kun Saksan–Tanskan sota syttyi vuoden 1864 alussa.[21] Ranskan–Preussin sodassa (1870-71) tunnusta käytettiin laajalti vielä väärin. Tämä korosti tarvetta tehokkaaseen väärinkäytöksiin puuttumiseen. Yksi merkittävimpiä ongelmia uuden tunnusmerkin käytössä kuitenkin oli se, että jotkut valtiot käyttivät sen sijasta omia merkkejään yhtenäisen ristitunnuksen sijasta.[15]

Turkin Punaisen Puolikuun työntekijöitä ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Punainen puolikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolainen postimerkki, jossa on sekä punainen risti että punainen puolikuu.

Punaista puolikuuta käytettiin lääkintähuollon merkkinä ensimmäistä kertaa vuoden 1877-78 Venäjän ja Osmanien valtakunnan välisessä Turkin sodassa turkkilaisten joukkojen toimesta. Sekä Venäjä että Ottomaanien valtakunta olivat allekirjoittaneet ensimmäisen vuoden 1864 Geneven sopimuksen, jossa punaisen ristin asema armeijoiden lääkintähuollon tunnuksena oli määritelty. Sodan aikana käytetty punainen risti kuitenkin muistutti turkkilaisia ristiretkistä, joten he päättivät korvata merkin punaisella puolikuulla, joka saatiin karkeasti kääntämällä värit Osmanien valtakunnan lipussa, kuten punainen risti Sveitsin lipusta. Tämän uuden merkin käyttö levisi muihinkin muslimimaihin, ja se ratifioitiin punaisen ristin rinnalla vaihtoehtoisena suojamerkkinä vuosien 1929 ja 1949 uusituissa Geneven sopimuksissa. Punaisen puolikuun sirpit voivat osoittaa joko oikealle (esimerkiksi Qatarin Punainen Puolikuu) tai vasemmalle (esimerkiksi Turkin Punainen Puolikuu).[22][23]

Iran, joka oli molempien sotivien maiden naapurivaltio ja vihollinen, luultavasti piti puolikuuta turkkilaisten symbolina. Tämä ilmeisesti johti siihen, että heidän kansallinen Punaista Ristiä vastaava avustusyhdistys alkoi käyttää tunnuksenaan punaista leijonaa ja aurinkoa. Leijona ja aurinko oli Iranin šaahin symboli viimeisen šaahin vallasta syöksemiseen asti. Punainen leijona ja aurinko otettiin punaisen puolikuun rinnalla mukaan Geneven sopimuksiin 1929 ja 1949.

Punainen kristalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risti tulkitaan maailmalla usein uskonnolliseksi tunnukseksi ja sen vuoksi juutalaisilla alueilla, eli pääasiassa Israelissa, käytetään lippua, jossa ristin tilalla on daavidintähti. Israelissa toimiva Punainen Daavidinkilpi (hepreaksi ‏מגן דוד אדום‎, Magen David Adom; usein käännetty Punainen Daavidintähti) on Israelissa toimiva, Punaista Ristiä ja Punaista Puolikuuta vastaava kansallinen järjestö, joka on perustettu 1930. Se antaa lääketieteellistä apua hätätapauksissa ja hoitaa ambulanssi- sekä veripalvelua.[24]

Israelin Magen David Adomin ensivastemoottoripyörässä näkyy punainen daavidintähti.

Järjestö lisäsi vuonna 2005 vanhojen tunnusten rinnalle uuden merkin, punaisen kristallin. Punaisen kristallin hyväksyminen päätti osaltaan pitkään jatkuneen erimielisyyden Magen David Adomin jäsenyydestä IFRC:ssä. Tämä uusi kristallitunnus otettiin käyttöön joulukuussa 2005, mutta sen tarkoituksena ei ole korvata entisiä symboleja. Kansainväliseen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeeseen kuuluva yhdistys voi kuitenkin käyttää merkkejä samanaikaisesti ilmaisemistarkoituksessa (kuitenkaan ei siis esim. sotatilanteessa), jolloin muut merkit sijoitetaan punaisen kristallin sisäpuolelle:[25]

Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriön alivaltiosihteeri Chris Bryant ehdotti parlamentin alahuoneen istunnossa 10. kesäkuuta 2009, että Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat korvaisi punaisen ristin punaisella kristallilla. Hän perusteli kantaansa sillä, että merkki toisinaan yhdistetään ristiretkiin, ja tämä saattaa vaikeuttaa asevoimien ja Britannian Punaisen Ristin toimintaa joissain maissa.[26] Maassa käytettyä tunnusta ei kuitenkaan vaihdettu, vaikka valtionhallinnolla on kaikissa Geneven sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan hyväksyneissä maissa mahdollisuus sallia punaisen kristallin tai punaisen puolikuun käyttö asevoimien ulkomaisissa operaatiossa tarpeen sitä vaatiessa.[27]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkintä- ja turvallisuus-vyöhykkeiden merkki.
Väestönsuojelun kansainvälinen tunnus.

Kansainvälisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisen ristin, punaisen puolikuun, punaisen leijonan ja auringon ja punaisen kristallin ja niiden nimitysten käyttöä koskevat seuraavat kansainväliset sopimukset:

  • ensimmäinen Geneven sopimus 12. elokuuta 1949 (38-44, 53 ja 54 artikla)
  • toinen Geneven sopimus 12. elokuuta 1949 (41-45 artikla)
  • neljäs Geneven sopimus 12. elokuuta 1949 (18-22 artikla)
  • Geneven yleissopimusten ensimmäinen lisäpöytäkirja 8. kesäkuuta 1977 (8, 18, 38 ja 85 artikla) ja sen ensimmäinen liite henkilötietoja ja henkilöiden tunnistamista koskevista säännöistä
  • Geneven yleissopimusten toinen lisäpöytäkirja 8 kesäkuuta 1977 (12 artikla)[28]
  • Geneven yleissopimusten kolmas lisäpöytäkirja 8. joulukuuta 2005 (1-6 artikla)[29]

Näitä sopimuksia selittävät ja selventävät Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tuottamat kommentaarit, joita voi auktoritaarisina dokumentteina käyttää sopimusten tulkinnoissa.[28][30]

Punaisen ristin, punaisen puolikuun, punaisen leijonan ja auringon ja punaisen kristallin lisäksi myös lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeiden merkki[31] ja väestönsuojelun kansainvälinen tunnus[32] määritellään Geneven yleissopimuksissa tai niiden lisäpöytäkirjoissa suojamerkeiksi.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa punaisen ristin ja sitä vastaavien tunnusten käyttöä säätelee Laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä, joka tuli voimaan valtioneuvoston asetuksella 21. joulukuuta 1979,[1] ja jota muutettiin Geneven sopimusten kolmannen lisäpöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä 7. marraskuuta 2008.[3] Ensimmäisen kerran punainen risti suojattiin oikeudellisesti vuonna 1955 asetuksella Geneven sopimusten voimaansaattamisesta.[33]

Lain ensimmäisessä pykälässä määritellään, mitä tarkoitetaan punaisen ristin, punaisen puolikuun ja punaisen ristin tunnusmerkeillä ja väestönsuojelun kansainvälisellä tunnuksella. Lisäksi kielletään näiden sekä nimitysten "punainen risti", "Geneven risti", "punainen puolikuu" ja "punainen kristalli" käyttäminen muissa kuin lain sallimissa tapauksissa. Näitä tunnusmerkkejä tai nimityksiä muistuttavien merkkien ja nimitysten käyttäminen (imitointi) kielletään toisessa pykälässä.

Kolmannessa ja neljännessä pykälässä määritellään tunnusten sallitut käyttökohteet Geneven sopimusten mukaisesti. Lain mukaan punaisen ristin tunnusmerkkiä ja tarvittaessa tilapäisesti punaisen puolikuun ja punaisen kristallin tunnusmerkkiä sekä nimityksiä käytetään aseellisen selkkauksen aikana suojaamaan lääkintähuoltoa ja hengellistä henkilöstöä ja osoittamaan näitä rauhan aikana. Lisäksi tunnusten käyttöoikeus annetaan Punaisen Ristin kansainvälisille järjestöille ja Suomen Punaisen Ristin suostumuksella muiden valtioiden kansallisille yhdistyksille Suomen alueella. Suomen Punainen Risti saa toimintansa yhteydessä käyttää Punaisen Ristin nimeä ja tunnusmerkkiä ja tarvittaessa punaisen kristallin tunnusmerkkiä, jonka käyttö on mahdollista myös siten, että sen sisään sijoitetaan jokin muu Geneven sopimuksilla tunnustettu merkki tai niiden yhdistelmä. Tunnusmerkkien käyttö on mahdollista myös Yhdistyneiden kansakuntien operaatioihin osallistuvalle lääkintä- ja hengelliselle henkilöstölle osallistuvien valtioiden suostumuksella. Neljännen pykälän mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (nykyisin osa Valviraa) myöntää Suomen Punaisen Ristin suostumuksella luvan punaisen ristin tunnusmerkin käyttämiseksi sairaankuljetukseen tarkoitettujen kulkuneuvojen merkitsemiseen ja sellaisten ensiapuasemien paikkojen osoittamiseen, jotka on varattu yksinomaan vammautuneiden tai sairaiden maksutonta hoitoa varten. Viides pykälä koskee väestönsuojelun kansainvälistä tunnusta.

Kuudes pykälä asettaa rangaistukset tunnusmerkkien, niiden kuvien ja nimitysten väärinkäytöstä. Sen mukaan liiketoiminnassa tai muuten näitä luvattomasti käyttävä on tuomittava sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen rikosnimikkeellä kansainvälisesti suojatun tunnuksen luvaton käyttö, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.[1]

Tunnusten väärinkäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneven sopimukset kieltävät kaikenlaisen siinä määriteltyjen tunnusten tai niitä muistuttavien merkkien käytön muissa kuin siinä erikseen mainituissa tapauksissa[4] ja velvoittavat sopimukset hyväksyneitä valtioita säätämään merkin käyttöä rajoittavan kansallisen lainsäädännön.[34] Lainsäädännöstä pyritään tekemään tiukka, jotta tunnusten suojaava vaikutus ei vähenisi.[28] Lainsäädännöstä huolimatta tunnusten väärinkäytöksiä esiintyy yleisesti.[34] Punaisen Ristin kansainvälisen komitean mukaan suojattujen tunnusten väärinkäyttöä on olemassa kolmea tyyppiä:[35]

  • imitointi on merkin käyttöä, joka saatetaan sekoittaa tunnusmerkkeihin muotonsa ja/tai värinsä puolesta
  • sopimaton käyttö on tunnusmerkin käyttöä ilman oikeutta siihen, tai sen käyttö muussa kuin sopimusten määrittelemässä yhteydessä
  • petollisuus on tunnusmerkin käyttöä suojelemaan taistelijoita tai sotilaskalustoa, mikä on aina sotarikos

Seuraavassa on lueteltu useita julkisuuteen nousseita tunnusmerkkien väärinkäyttötapauksia.

Ensiavun virallinen symboli.

Ensiavun symbolina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa punaista ristiä pidetään usein virheellisesti ensiavun symbolina. Ensiavun virallinen tunnus on kuitenkin valkoinen risti vihreällä pohjalla.[4] Tämä merkki perustuu ISO-standardisoimisjärjestön kansainväliseen standardiin, joka määritellään standardissa ISO 3864 vuodelta 1984 ja sen päivitetyssä versiossa ISO 7010 vuodelta 2003.[36][37] Valkoinen risti vihreällä pohjalla määritellään ensiavun tunnukseksi myös Euroopan unionin neuvoston direktiivissä 92/58/ETY[38] ja Suomen työturvallisuuslainsäädännössä.[39] Toisinaan ensiavun symbolina käytetään myös vihreää ristiä valkoisella pohjalla.[4]

Suomessa liikennemerkissä 715 käytetään punaista ristiä kuvaamaan ensiapuasemaa, mutta siinä merkin käyttö on poikkeuksellisesti sallittua.[12] Merkkiä tulisi kuitenkin käyttää vain merkitsemään yleissairaalaa tai terveyskeskuksen sairaala, jossa on ympäri vuorokauden paikalla lääkäri. Opastusmerkki on kuitenkin tarkoitettu lähinnä kiireellisiä hätätapauksia varten eikä normaalisti sairaalassa tai terveyskeskuksessa asioiville.[13] Vastaavaa merkkiä käytetään myös muutamissa muissa Euroopan maissa.

Suomessa punaista ristiä ei saa käyttää muiden kuin Suomen Punaisen Ristin järjestämissä ensiapupäivystyksissä.[4]

Elämäntähteä käytetään laajasti ambulanssien merkinnöissä punaisen ristin sijasta.

Käyttö ambulansseissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneven sopimuksissa mahdollistetaan tietyin rajoituksin suojattujen tunnusten käyttö ilmaisutarkoituksiin kolmansien osapuolten ambulansseissa. Sopimuksissa vaaditaan, että voidakseen käyttää tunnusta ambulanssissa, täytyy osapuolella olla siihen nimenomainen lupa oman valtionsa Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun yhdistykseltä, ja että tunnuksella merkityn ambulanssin tarjoaman hoidon on oltava kaikissa tapauksissa ilmaista, sillä tunnuksen yksi merkitys on tarjota vapaaehtoista, puolueetonta ja tasapuolista apua kaikille sitä tarvitseville. Näistä periaatteista ei kuitenkaan aina pidetä kiinni, ja tämän vuoksi onkin esiintynyt ongelmia, jotka liittyvät punaisen ristin tai muun vastaavan tunnuksen käyttöön ambulansseissa.[40]

Punaisen ristin ilmaisevaa käyttöä Helsingin pelastuslaitoksen ambulanssissa vuonna 2009.

Yhdysvaltalaisilla ambulanssiyrittäjillä oli vaikeuksia punaisen ristin käytössä autoissaan, ja tämän takia Amerikan Punaisen Ristin valitettua tunnuksen väärinkäytöstä suunniteltiin uusi tunnus nimenomaan tätä tarkoitusta varten vuonna 1973.[41] Tunnus on sininen kuusisakaraisen asteriskin muotoinen tähti, jonka päällä on Asklepioksen sauva. Siitä alettiin käyttää nimitystä elämäntähti (engl. Star of Life). Tunnus rekisteröitiin vuonna 1977, ja sen käytön leviämistä tuki Yhdysvaltain liikenneministeriö.[42]

Samoihin aikoihin Suomen Punainen Risti vaati Suomen Sairaankuljetusliittoa (SSK) luopumaan käytössä olleesta punaista ristiä muistuttavasta tunnuksesta Suomen ambulansseissa vedoten Geneven sopimuksiin. Vastineena tähän SSK pyysi Yhdysvaltain liikenneministeriöstä lupaa elämäntähden käytölle, joka sille myönnettiin.[42] Nykyisen lainsäädännön mukaan luvan punaisen ristin käyttämiselle myöntää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus Suomen Punaisen Ristin suostumuksella.[1] Koska Punaisen Ristin tunnusta saa käyttää vain ambulansseissa, jotka tarjoavat aina ilmaista, puolueetonta ja tasapuolista hoitoa, yksityiset ambulanssiyritykset eivät saa Suomessa käyttää tunnusta ajoneuvoissaan. Julkisista ambulanssipalveluista luvan tunnuksen käytölle on saanut ainakin Helsingin kaupungin pelastuslaitos.

Johnson & Johnson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Johnson & Johnson jätti 9. elokuuta 2007 New Yorkin eteläiseen tuomioistuimeen kanteen, jossa se syytti Amerikan Punaista Ristiä tavaramerkkinsä loukkauksesta. Yhtiön mukaan sillä on yksinoikeus punaisen ristin merkin kaupalliseen hyödyntämiseen Yhdysvalloissa.[43] Kanteessa yhtiö vaati Punaista Ristiä lopettamaan punaisen ristitunnuksen käytön myymissään tuotteissa, jotka eivät olleet Johnson & Johnsonin lisensioimia. Amerikan Punainen Risti oli vuonna 2004 alkanut lisensioida merkkiä muille yhtiöille osana sen varainhankintaa.[44] Kanteessa vaadittiin kaikkien olemassa olevien tällaisten tuotteiden tuhoamista ja Amerikan Punaiselta Ristiltä Johnson & Johnson -yhtiön oikeudenkäyntikulujen maksua.[45]

Yhdysvaltoissa punaisen ristin käytöstä oli säädetty osittainen laki vasta vuonna 1900,[46] ja sitä täydennettiin vuonna 1905,[45] vaikka Yhdysvallat allekirjoitti Geneven sopimukset jo vuonna 1882.[46] Laissa kiellettään merkin kaikki muu käyttö paitsi käyttö Amerikan Punaisen Ristin ja Yhdysvaltain asevoimien toimesta, mutta laki ei vaikuta takautuvasti, eli ennen sen säätämistä olemassa olleissa käyttökohteissa merkkiä saadaan vielä käyttää.[47] Johnson & Johnson oli käyttänyt merkkiä tuotteissaan vuodesta 1887 ja rekisteröi sen tavaramerkikseen 1906. Yhtiön mielestä sen käyttö on sallittua aiemman käytön perusteella.[45][43]

Johnson & Johnsonin First Aid -tuoteperheen logo, jossa käytetään yhtiön Yhdysvalloissa rekisteröimää tavaramerkkiä punaista ristiä.

Johnson & Johnsonin 8. elokuuta 2007 jättämässä lehdistötiedotteessaan yhtiö selitti oikeuskanteen taustoja ja ilmoitti omistavansa oikeudet punaisen ristin käyttämiselle tuotemerkkinään.[43] Samana päivänä Amerikan Punainen Risti jätti oman lehdistötiedotteensa, jossa se selitti kantaansa punaisen ristin lisensioimisessa ensiapupakkausten ja katastrofivalmiustuotteiden valmistajille.[48] Kaksi päivää myöhemmin julkaistussa lehdistötiedotteessa se kumosi joitain Johnson & Johnsonin väitteitä ja väitti itse myyneensä ensiapupakkauksia laillisesti kaupallisesti jo vuodesta 1903.[49] Järjestön mukaan kaikki näiden myynnistä saadut voitot käytetään humanitaarisiin tarkoituksiin. Mark Evenson, Amerikan Punaisen Ristin puheenjohtaja väitti Johnson & Johnsonin kannetta hävyttömäksi.[48][45]

Kesäkuussa 2008 tahot saavuttivat kiistassa sovun, jonka mukaan molemmat saavat käyttää merkkiä tahoillaan kuten ennenkin, mukaan luettuna kaupallinen käyttö.[44] Oikeusjutun tulos kuitenkin näytti selvältä jo aiemmin, ja jo marraskuussa kannetta käsitellyt tuomari oli pitänyt Amerikan Punaisen Ristin käyttöä oikeutettuna vedoten hyväntekeväisyystarkoituksiin.[50] Oikeuskäsittelyn päätyttyä Johnson & Johnson on jatkanut punainen risti -tavaramerkilla varustettujen tuotteiden myyntiä, mutta ne on tarkoitettu ainoastaan Yhdysvaltain markkinoille.[51]

FARC-panttivankien vapautusoperaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tunnus, jota kolumbialaissotilas käytti panttivankien vapautusoperaatiossa.

Kolumbian armeija vapautti 2. heinäkuuta 2008[52] 15 FARC-sissiliikkeen pitämiä panttivankia, heidän joukossaan kuusi vuotta panttivankina ollut poliitikko Íngrid Betancourt.[53] Uutiskanava CNN:n saamassa luottamuksellisessa kuvamateriaalissa näkyi, kuinka yksi vapautusoperaatiossa mukana ollut Kolumbian armeijan erikoisjoukkojen sotilas piti yllään Punaisen Ristin kansainvälisen komitean rintalappua hetki ennen operaation alkua.[54] Kolumbian presidentti Alvaro Uribe myönsi 16. heinäkuuta, että vapautuksen yhteydessä sotilas oli käyttänyt Punaisen Ristin kansanvälisen komitean tunnusta.[55][54] Hän kuvaili tapahtunutta näin:

Tämä upseeri sanoi tunnustaessaan tekonsa esimiehilleen, että hän näki helikopterinsa ollessa laskeutumassa -- niin monta sissiä, että häntä alkoi pelottaa. -- Hän pelkäsi kuollakseen, ja pani Punaisen Ristin rintalapun takkinsa päälle.

– Kolumbian presidentti Alvaro Uribe CNN:n mukaan. [54]

Uribe pyysi puheessaan anteeksi punaisen ristin väärinkäyttöä Punaisen Ristin kansainväliseltä komitealta[54] ja sanoi katuvansa tilannetta.[55] Komitea hyväksyi selityksen, mutta muistutti kuitenkin, että kyse oli punaisen ristin väärinkäytöstä ja kansainvälisten sopimusten rikkomisesta.[56] Hannu-Pekka Laiho Suomen Punaisesta Rististä kuitenkin uskoi, että tapaus tulisi vaikeuttamaan Punaisen Ristin toimintaa Kolumbiassa, jossa se oli vapauttanut aiemmin lukuisia panttivankeja. Hänen mukaansa väärinkäytöksen vaikutukset saattaisivat haitata avustustoimintaa myös muualla maailmassa mikäli luottamus merkin puolueettomuuteen heikkenisi tapauksen seurauksena.[57]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen sijaan, että Geneven sopimusten suojaamia tunnuksia käytettäisiin enemmän petollisesti sotatilanteessa, suuri osa merkkien väärinkäyttötapauksista tapahtuu nykyisin populaarikulttuurissa.[58] Punaista ristiä käytetään väärin kulttuurissa ja mediassa, koska merkki on huomiota herättävä, helposti tunnistettava ja tunnettu, jopa brändinomainen.[59] Tavallisimmat väärinkäyttötapaukset liittyvät punaisen ristin yhdistämiseen terveydenhuoltoon.

Aktiivisesti taisteleva pelihahmo käyttää punaista ristiä Half-Life 2 -pelissä. Sotatilanteessa kyseinen toiminta voisi olla sotarikos.[58] Punaista ristiä käyttävät lääkintämiehet saavat kuitenkin kantaa asetta itsepuolustukseen; esimerkiksi Suomessa jääkärijoukkueessa tyypillisimmin rynnäkkökivääriä[60].

Maailman henkisen omaisuuden järjestö teetti vuonna 2002 tutkimuksen punaisen ristin ja punaisen puolikuun nimitysten väärinkäytöksistä internetin domainnimissä. Tutkimus paljasti lukuisia väärinkäytöksiä, joissa suojattuja nimityksiä oli käytetty pornografisten, kaupallisten ja poliittisten sivustojen osoitteissa. Ensimmäinen Geneven sopimus kieltää graafisten tunnusten lisäksi myös kyseisten nimitysten väärinkäytön.[61]

Tunnusten väärinkäyttöä esiintyy myös videopeleissä ja elokuvissa. Kanadan Punainen Risti lähestyi useita pelifirmoja vuonna 2006 tavoitteenaan punaisten ristin käytön poistaminen väkivaltaisista peleistä, joissa sillä merkitään lääkinnällisiä tuotteita tai rakennelmia tai joissa punaista ristiä käyttävä henkilöstö tai ajoneuvot ottavat osaa pelin taisteluihin.[58] Tämä sai kiinnostuneen vastaanoton osassa yrityksistä, mutta käytännön muuttaminen on osoittautunut hankalaksi.[62] Kanadan Punainen Risti pelkää, että tällainen tunnusten käyttö vähentää merkin konfliktien uhreille ja avustustyöntekijöille antamaa suojaa,[63] koska pelien yleisölle jää peleistä tietty mielikuva punaisen ristin käytöstä ja harhaluulo, että merkki olisi vapaasti käytettävissä.[62][64] Pelaajayhteisön vastaanotto asiaan liittyen on ollut kaksijakoista: osa ei välitä, ja enemmän asiasta perillä olevien mielestä huoli on oikeutettua.[62]

Punaisen ristin tunnuksia käytetään väärin kulttuurissa, tuotteissa tai mainonnassa myös Suomessa, mutta väärinkäytöksiin on yleensä puututtu. Näitä tapauksia tulee maassa ilmi vuosittain yleensä noin viisikymmentä. Suomessa ilmoitukset merkin väärinkäytöstä tekevät yleensä Punaisen Ristin vapaaehtoiset.[65] Tuoreita tapauksia on mm. punaisen ristin poistaminen Riku Korhosen Lääkäriromaanin kannesta, jossa näkyvänä elementtinä olleen ristin väri vaihdettiin vihreäksi.[66] Taiteilija Mari Keski-Korsun näyttelyssä Lasipalatsissa jouduttiin poistamaan teoksesta punainen risti helmikuussa 2009.[67] Ruotsissa kohua herätti Internetworld-lehden kansi maaliskuulta 2007, jossa oli iso punainen risti kuvituksena hoitoalan kasvusta internetissä kertovalle artikkelille.[68] Marraskuussa 2009 maassa määrättiin 750 000 kruunun uhkasakko Plusab Ab:lle punaisen ristin käytöstä myymässään ensiaputuotteessa.[69] Huhtikuussa 2013 komediahahmo Samppa Linnan musiikkivideosta sensuroitiin "hoitsujen" uniformuista punaiset ristit. [70]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta punaisen ristin tunnusmerkki.

Suomenkieliset verkkojulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muunkieliset verkkojulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä 21.12.1979/947 FINLEX. 7.11.2008. Viitattu 16.3.2010.
  2. LPIII 2 artikla
  3. a b Laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta FINLEX. 7. marraskuuta 2008. Helsinki. Viitattu 13.3.2010.
  4. a b c d e Punainen risti - kansainvälinen suojamerkki ja järjestön tunnus Suomen Punainen Risti. Viitattu 13.3.2010.
  5. GCI 38 ja 40 artikla
  6. Pekka Honkavaara: Kenttälääkinnästä ja kemiallisista aseista – Valmiusryhmien kenttälääkinnästä ja srategisesta iskusta (osa 2/3). Finnanest, 2003, 36. vsk, nro 2, s. 174-175. Suomen Anestesiologiyhdistys ry. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 11.4.2010.
  7. GCI 39 artikla
  8. GCI 36 artikla
  9. GCII 43 artikla
  10. GCIV 20 artikla
  11. GCIV 21 ja 22 artikla
  12. a b c d e GCI 44 artikla
  13. a b TiehallintoYleisohjeet liikennemerkkien käytöstä, s. 227. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-726-978-1. Liikennemerkkiohje (PDF) (viitattu 13.3.2010).
  14. a b c d e f g h François Bugnion: Red cross, red crescent, red crystal (PDF) toukokuu 2007. Geneve: Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. (englanniksi)
  15. a b Erki Kodar ja Martti Peetsalu: From the Red Cross Emblem to the Red Crystal: Challenges for the Legislator in Regulating the Use of the Distinctive Emblems (PDF) (lainopillinen näkökulma) Acta Societatis Martensis. 2007/2008. Tallinna: Martens Society. (englanniksi)
  16. Convention de Genève du 22 août 1864 pour l'amélioration du sort des militaires blessés dans les armées en campagne. Genève, 22 août 1864. Geneve: Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 16.3.2010. (ranskaksi)
  17. GCI 53 artikla
  18. Protecting "Made in Switzerland" Designations and the Swiss Cross 15.11.2006. Sveitsin liittoneuvosto. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  19. 18 USC Sec. 708 1.5.2009. Office of the Law Revision Counsel, U.S. House of Representatives. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  20. § 125 Benutzen des Roten Kreuzes oder des Schweizer Wappens juris. Saksan oikeusministeriö. Viitattu 22.3.2010. (saksaksi)
  21. The German-Danish war (1864) 6.4.1998. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  22. الهلال الأحمر القطري Qatarin Punaisen Puolikuun yhdistyksen verkkosivut. Viitattu 10.7.2010.
  23. Türk Kızılayı Turkin Punaisen Puolikuun yhdistyksen verkkosivut. Viitattu 10.7.2010.
  24. MDA: מגן דוד אדום בישראל Viitattu 23.8.2009. he
  25. LPIII 3 artikla
  26. Michael Lea: Calls for Red Cross symbol to be axed over links to the Crusades Mail Online. 10.6.2009. Daily Mail. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  27. Jamie Sport: Your questions answered: The Red Crystal RedCrossBlog. 22.7.2009. Britannian Punainen Risti. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)
  28. a b c Jean-Philippe Lavoyer: National legislation on the use and protection of the emblem of the red cross or red crescent International Review of the Red Cross no 313, p.482-485. 31.8.1996. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 20.3.2010. (englanniksi)
  29. LPIII 1-6 artikla
  30. The Geneva Conventions of 12 August 1949. Commentary Military Legal Resources. 26.1.2010. Library of Congress. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  31. GCIV liite I, 6 artikla
  32. LPI 66 artikla ja LPI liite I, 15 artikla
  33. Asetus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta, merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta, sotavankien kohtelusta sekä siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehtyjen Genèven sopimusten voimaansaattamisesta. FINLEX. 22.4.1955. Helsinki. Viitattu 16.3.2010.
  34. a b Habib Slim: Protection of the red cross and red crescent emblems and the repression of misuse International Review of the Red Cross no 272, p.420-437. 31.10.1989. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 20.3.2010. (englanniksi)
  35. ”12. What are the provisions of humanitarian law governing use of the emblem?”, International Humanitarian Law – Answers to your Questions, s. 27. Geneve: Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, 2002. ICRC 002 0703 (PDF) (viitattu 20.3.2010). (englanniksi)
  36. ISO 7010:2003 2009. Geneve: International Organization for Standardization. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  37. Registered Safety Signs (ISO 7010) (PDF) (Safe condition signs (E)) 12.1.2010. International Organization for Standardization. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  38. Neuvoston direktiivi 92/58/ETY, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1992, työssä käytettäviä turvallisuus- ja/tai terveysmerkkejä koskevista vähimmäisvaatimuksista (yhdeksäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) EUR-LEX. 24.6.1992. Euroopan neuvosto. Viitattu 13.3.2010.
  39. Valtioneuvoston päätös työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä (Liite II) FINLEX. 10.11.1994. Viitattu 13.3.2010.
  40. Regulations on the use of the Emblem of the Red Cross or the Red Crescent by the National Societies (Artikla 22) 1965/1991. Wien/Budapest: Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)
  41. The Origin of the Star of Life - Paramedic symbol 16.8.2007. British Paramedic Association. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)
  42. a b Pertti Kiira: Yksityisten ambulanssien tähtimerkin pitkä ja mielenkiintoinen historia. Ambulanssi – Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n valtakunnallinen ammattilehti, 2008, nro 3, s. 14-15. Helsinki: Suomen Sairaankuljetusliitto ry. Ambulanssi 3-08 netti (PDF) Viitattu 15.3.2010.
  43. a b c Johnson & Johnson Statement on Civil Complaint Against The American National Red Cross and Commercial Licensees Business Wire. 8.8.2007. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  44. a b Stephanie Saul: Claim Over Red Cross Symbol Is Settled New York Times. 18.6.2008. The New York Times Company. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  45. a b c d Sally Beatty ja Avery Johnson: Red Cross Is Sued by J&J Over Signature Emblem Wall Street Journal. 9.8.2007. Dow Jones & Company, Inc.. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  46. a b Papers of Clara Barton 2007. University of Maryland Libraries. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  47. 18 USC Sec. 706 1.5.2009. Office of the Law Revision Counsel, U.S. House of Representatives. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  48. a b J&J (NYSE: JNJ) Sues Red Cross Over Use of Red Cross Emblem 8.8.2007. American Red Cross. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  49. American Red Cross Defends Use of Emblem and Mission 10.8.2007. American Red Cross. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  50. Stephanie Saul: Judge Sides With Red Cross Over Trademark New York Times. 16.5.2008. The New York Times Company. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  51. First Aid 2006. Johnson & Johnson. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  52. Betancourt rescuer wore Red Cross BBC News. 13.7.2008. BBC. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  53. Betancourt ja 14 muuta siepattua vapaaksi Kolumbiassa 3.7.2008. YLE. Viitattu 14.3.2010.
  54. a b c d Karl Penhaul: Uribe: Betancourt rescuers used Red Cross 16.7.2008. CNN. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  55. a b Mark Tran: Colombia apologises over use of Red Cross symbol in Betancourt rescue 16.7.2008. Guardian. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  56. Kolumbia myöntää Punaisen ristin logon käytön vapautusoperaatiossa 16.7.2008. YLE. Viitattu 14.3.2010.
  57. Inka Haukka: Punaisen Ristin tunnuksen väärinkäytöksellä laajat vaikutukset 23.7.2008. MTV3. Viitattu 14.3.2010.
  58. a b c Jonathan Crowe: Misuse of the red cross emblem: Current issues and future challenges. IHL Magazine, 2009, nro 16, s. 10-11. Australian Punainen Risti. IHLMagazine16 issue1 2009 (PDF) Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
  59. emblems of the international red cross red crescent movement Uuden-Seelannin Punainen Risti. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
  60. Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus: ”Liite 1”, Ryhmänjohtajan käsikirja, s. 169 - 170. Helsinki: , 2003. fi
  61. Cyber-misuse of the protected names and emblems of the International Red Cross and Red Crescent Movement: A case for special protection (DOC) 25.4.2002. Geneve: Maailman henkisen omaisuuden järjestö. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
  62. a b c Chris Remo: Interview: David Pratt of the Canadian Red Cross 9.2.2006. Shacknews. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  63. The Red Cross Emblem: It may just be fun and games to you, but it means the world to us 6.3.2006. Kanadan Punainen Risti. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  64. David Pratt: Re: Misuse of Red Cross Emblem 30.1.2006. Shacknews. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  65. Vapaaehtoiset merkkibongareina Suomen Punainen Risti. Viitattu 16.3.2010.
  66. Kannen punainen risti vaihtui vihreäksi (huom. artikkelissa viitataan Geneven yleissopimuksiin virheellisesti Wienin rauhansopimuksena) 29.5.2008. Helsingin sanomat. Viitattu 16.3.2010.
  67. Esa Mäkinen: Taiteilija joutui taas poistamaan punaisen ristin töistään Helsingin sanomat. Viitattu 16.3.2010.
  68. Magnus Höij: Det röda korset - en skyddad symbol Internetworld. Viitattu 16.3.2010. (ruotsiksi)
  69. Bo Lundkvist: Dyrt låta rött kors likna Röda korset VLT. 12.11.2009. Promedia. Viitattu 16.3.2010. (ruotsiksi)
  70. Samppa Linnan video sensuroitiin! Iltalehti. 18.4.2013. Iltalehti. Viitattu 18.4.2013.

Geneven sopimusasiakirjoista käytetyt lyhenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tunnusmerkistä käytetään yleisnimeä "punainen risti" pienillä alkukirjaimilla ja järjestöstä erisnimeä "Punainen Risti" ensimmäisen Geneven sopimuksen kommentaarin suosituksen ja Suomen kansallisen lainsäädännön käytännön mukaan.