Punakärpässieni
| Punakärpässieni | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Amanitaceae |
| Suku: | Kärpässienet Amanita |
| Laji: | muscaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Punakärpässieni (Amanita muscaria, aikaisemmin "punainen kärpässieni"),[2] usein lyhyesti kärpässieni, on myrkyllinen sieni. Se on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä ansiosta se on helppo tunnistaa. Punakärpässieni on koivun ja männyn juurisieni.[3]
Kärpässieni-nimi juontaa juurensa historiallisiin aikoihin, jolloin teollisesti valmistettuja hyönteismyrkkyjä ei ollut vielä keksitty. Kärpässienestä tehtiin hyönteismyrkkyä paloittelemalla se ja liottamalla sitä maidossa. Maito houkutteli paikalle kärpäsiä, jotka kuolivat maitoa juotuaan.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punakärpässienen lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Lakin väri voi vaihdella oranssin suuntaan.[4] Täplät ovat jäänteitä suojuksesta, ja ne voivat irrota esimerkiksi sateen vaikutuksesta.[5]
Nuori punakärpässieni on pieni, maamunan näköinen pallo, jonka päällä on valkoinen tai kellertävä suojus. Pinnan rikkomalla paljastuu kuitenkin punainen väri. Sienen kasvaessa suojus murtuu ja punainen lakki tulee esiin. Suojuksen jäänteet jäävät jalkaan kiinni: kärpässienessä näkyy siksi jalassa rengasmainen, riippuva sukka. Helttoja suojannut osa suojakerroksesta on siis kärpässienen jalassa renkaana ja lakin pintaa suojannut pilkkuina.[6][5]
Punakärpässieni voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi. Sen kasvaessa lakki laajenee jopa lähes parikymmentäsenttiseksi ja muuttuu laakeaksi. Vanha kärpässieni vaalenee ja kellastuu. Punaisen kärpässienen heltasto ja jalka ovat valkoiset. Jalan tyvi paksuuntuu ja voi olla pitkäkin.[6]
Kärpässienen malto on valkoista, mutta voi kellertää pintakelmun alla. Punakärpässieni tuoksuu heikosti.[5] Se muistuttaa pantterikärpässientä ja ruskokärpässientä. Ne sisältävät monia samoja myrkkyjä kuin punakärpässieni; pantterikärpässienessä niitä tosin on huomattavasti suurempina pitoisuuksina.[7] Nuoren sienen voi pallomaisen muotonsa vuoksi sekoittaa esimerkiksi tuhkeloihin.[5]
Sienen punertavan värin antavista pigmenteistä pääaine on muskarufiini (CAS 602-39-1). Muita pigmenttejä ovat kellertävä muskaflaviini ja vähemmässä määrin purppura muskapurpuriini sekä ruskean-punertava muskarubiini.[8]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punakärpässieni esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon Britteinsaarilta Itä-Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan mänty-, kuusi-, koivu- ja pihtametsissä. Se on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, missä se tavallisesti kasvaa istutetuissa mäntymetsissä. Punakärpässieni voi muodostaa sienijuuren lukuisten eri puulajien kanssa. Uusilla alueilla se voi muodostaa symbioosin paikallisten lajien kanssa, esimerkiksi eukalyptusten kanssa Australiassa.[9] Kärpässientä on kuitenkin lähes mahdoton viljellä.[10] Suomessa punakärpässieni on yleinen koko maassa niin metsissä kuin pihoissa ja puistoissakin. Kärpässieniä löytää Suomessa keskikesästä eteenpäin.[5]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punakärpässieni on myrkyllinen muttei kaikkein myrkyllisimpiä sieniä. Se sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, joista tärkeimmät ovat iboteenihappo ja erityisesti sen hajoamistuote muskimoli. Muita myrkkyaineita ovat muun muassa muskariini ja muskatsoni. Sienessä on epäilty olevan pieniä määriä atropiinia ja bufoteniinia, mutta väitteen paikkansapitävyyttä ei ole pystytty osoittamaan. Punakärpässienen syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykeen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. Se ei yleensä kuitenkaan tapa tervettä aikuista. Keskeisin aine on muskimoli, joka toimii keskushermostossa GABAA-reseptoreiden selektiivisenä agonistina. Punakärpässienen myrkyt ovat vesiliukoisia, joten sienen voi periaatteessa ryöpätä. Näin on toimittu aikoinaan Venäjällä, jossa perusteellisesti ryöpättyjä punakärpässieniä on käytetty ruokasieninä.[6][7][11]
Iboteenihapon dekarboksylaatiotuote muskimoli aiheuttaa mm. huimausta, pyörrytystä, hallusinaatioita ja sekavuutta. Oireet alkavat ½–2 tuntia syömisestä ja kestävät yleensä 8 tuntia. Muskariini ei aiheuta punakärpässienen syömisestä johtuvia vaikutuksia pienen pitoisuutensa vuoksi.[8] Muskariini kuitenkin aiheuttaa 15–30 min kuluttua syömisestään syljenerityksen lisääntymistä, hikoilemista ja kyynelehtimistä. Suurissa määrin voi esiintyä vatsakipua, voimakasta pahoinvointia, ripulia, näön sumeutta ja hengityksen vaikeutumista. Oireet kestävät tavallisesti 2 tuntia.[12]
Punakärpässienen myrkkyjä ja huumaavia aineita voi poistaa ryöppäämällä, jolloin sienestä tulee ei-huumaava ruokasieni.[13][14]
Vahingollisia muskimolia sisältävien sienten aiheuttamia myrkytyksiä on kuvailtu ja jotkin harvat tapaukset ovat johtaneet kuolemaan.[15][16] Nykyään ennuste hoidetuissa myrkytystapauksissa on hyvä.[17] Muskimolimyrkytystä hoidetaan varhaisessa vaiheessa oksennuttamalla esim. ipecacin avulla jos muskimolia sisältävää ainetta on syöty enintään viimeisen 30 min sisällä ja henkilö on tajuissaan. Muuten voidaan käyttää suun kautta annettua aktiivihiiltä.[18] Sienen muskariinin aiheuttamia kolinergisiä oireita voi hoitaa atropiinilla.[12] Punakärpässienen myrkyt ovat täysin erilaisia kuin esimerkiksi valkokärpässienen, jonka aiheuttama myrkytys on tappava.
Suomessa Myrkytystietokeskuksen tiedossa on muutamia tajunnan heikkenemiseen ja tajuttomuuteen johtaneita myrkytyksiä. Punakärpässieni on yleensä ollut toiseksi yleisin sieni, jota Myrkytystietokeskukseen tulleet sienikyselyt koskevat. Vuonna 2006 punakärpässientä koskevia myrkytyskyselyjä tuli 77.[19]
Punakärpässieni kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punakärpässientä on käytetty kansanlääketieteessä niveltulehdusten hoitoon esimerkiksi Venäjällä.[20]
Lukuisat lähteet kertovat myös punakärpässienen šamanistisesta ja huumaavasta käytöstä.[21] Ainakin Koillis-Siperian korjakit ja tšuktšit ovat käyttäneet sientä päihteenä. Saamelaisten on kerrottu juoneen sieniä syöneiden porojen virtsaa: sienen huumaavia aineita erittyy virtsaan runsaasti, mutta myrkyllisten aineiden pitoisuus on enää vähäinen.[22] Inarin porosaamelaisten perimätiedon mukaan lapinnoidat ja rumpuakat käyttivät kärpässientä.[23] Intian muinaisissa pyhissä Rigveda-kirjoituksissa mainitun Soma-rituaalijuoman ollaan epäilty olleen valmistettu punakärpässienestä.[20] Kärpässientä on myös käytetty kärpäs- ja ludemyrkkynä liuottamalla sitä maitoon.[24]
Viikinkien on väitetty syöneen kärpässieniä saavuttaakseen taisteluissa niin sanotun berserkkitilan. Väite on kuitenkin kyseenalaistettu osin siitäkin syystä, että punakärpässienen vaikutukset ovat keskushermostoa lamaavia.[25]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
- ↑ Myrkkysienet, Suomen Sieniseura
- ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 92. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ Salo - Niemelä - Salo: ”Kärpässienet ja ukonsienet”, Suomen sieniopas, s. 92. Helsinki: Luon nontieteellinen keskusmuseo - Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ a b c d e Punakärpässieni Ruokavirasto. Viitattu 16.1.2020.
- ↑ a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 86. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ a b Kärpässieni Lycæum – Entheogenic Database & Community. Arkistoitu 24.11.2011. Viitattu 19.9.2011.
- ↑ a b Didier Michelot, Leda Maria Melendez-Howell: Amanita muscaria: chemistry, biology, toxicology, and ethnomycology. Mycological Research, 2003, nro 2, s. 131–146. doi:10.1017/s0953756203007305. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Amanita muscaria Herbarium Rooseveltensis Amanitarum. Arkistoitu 8.10.2011.
- ↑ Soma - Johdatus Psykoaktiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin (Soma: Punakärpässieni) Lycæum. Arkistoitu 18.8.2016.
- ↑ Sienestäjän tietokirja, 4. painos, 1996, s. 160; toim. Anna-Liisa Laurila
- ↑ a b T3DB: (2S,4R,5S)-Muscarine www.t3db.ca. Viitattu 21.12.2017.
- ↑ How much amanita muscaria is safe to eat? William Rubel. 5.10.2011. Viitattu 21.12.2017. (englanniksi)
- ↑ How to Safely Eat Amanita Muscaria Hunter Angler Gardener Cook. 24.12.2011. Viitattu 21.12.2017. (englanniksi)
- ↑ THE STUDY OF MYCOLOGY; Vecchi's Death Said to be Due to a Deliberate Experiment with Poisonous Mushrooms. GROWING POPULAR INTEREST Clubs Formed in This City, Boston, Philadelphia, and Washington -- Views of Prof. Underwood of Columbia University. query.nytimes.com. Viitattu 21.12.2017. (englanniksi)
- ↑ R. W. Buck: Toxicity of Amanita muscaria. JAMA, 24.8.1963, nro 185, s. 663–664. PubMed:14016551. ISSN 0098-7484. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ K. Tupalska-Wilczyńska, R. Ignatowicz, A. Poziemski, H. Wójcik, G. Wilczyński: [Poisoning with spotted and red mushrooms--pathogenesis, symptoms, treatment]. Wiadomosci Lekarskie (Warsaw, Poland: 1960), 1996, nro 1-6, s. 66–71. PubMed:9173659. ISSN 0043-5147. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ NOAA Office of Response and Restoration, US GOV: MUSCIMOL | CAMEO Chemicals | NOAA cameochemicals.noaa.gov. Viitattu 21.12.2017.
- ↑ Kalle Hoppu: Sienimyrkytykset ja niiden hoito (pdf) Suomen Lääkärilehti 27–31/2008 vsk 63. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.12.2017.
- ↑ a b Robert Scheer: History And Background Of Amanita Muscaria Mushrooms Ezine articles. Arkistoitu 15.10.2014. Viitattu 9.10.2014.
- ↑ Arkistojen aarteita: Šamaanien sieni Suomen Luonto 3.9.2013. Viitattu 3.9.2013.
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria, s. 186. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5.
- ↑ Toivo Immanuel Itkonen, Suomen Lappalaiset vuoteen 1945. Toinen osa. WSOY. 1948. s. 344, 346-347
- ↑ Fly agaric (Amanita muscaria) (Arkistoitu – Internet Archive) ARKive
- ↑ Fly Agaric World
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus
- Ruokavirasto: Punakärpässieni
- Luontonetti: Punakärpässieni
| ||||||||||