Pumppuvoimalaitos
Pumppuvoimalaitos on sähköverkon säätötarpeisiin tai taloudellisen tuloksen maksimointiin rakennettu vesivoimalaitos, jossa vettä pumpataan alhaisen sähköntarpeen tai muuten halvan sähkön aikana, yleensä öisin, voimalaitoksen yläpuolella sijaitseviin altaisiin. Vettä lasketaan sitten suurimman säätövoiman tarpeen tai korkean sähkönhinnan aikana, yleensä päivisin, voimalaitoksen läpi.
Pumppuvoimalaitoksia on maailmassa on käytössä noin 90 GW, joka vastaa noin 3 %:a maailman sähköntuotantokapasiteetista.[1] Ruotsissa on käytössä Juktan-niminen laitos Uumajanjoella.[2] Pumppuvoimalaitoksia on suunniteltu myös Suomeen, Korpilahden Vaarunvuoreen, ydinsähkön säätötarpeisiin, mutta suunnitelmista on luovuttu ja alueesta on tehty luonnonsuojelualue[3].
Usein vesijärjestelmiin liittyy pumppulaitoksia, joilla vettä siirretään alemmasta vesistöstä ylempään. Järjestelyllä kasvatetaan nostettavasta vesimassasta saatavan sähköenergian nettomäärää. Ensimmäiset pumppulaitokset on otettu käyttöön Sveitsissä ja Italiassa 1890-luvulla.[1] Suomessa on käytössä pumppujärjestelmä Kemijoen vesistössä, jossa vettä nostetaan Sallan Isojärvestä Posion Ala-Suolijärveen noin 20 metriä Jumiskon voimalaitoksen yläpuolelle [4].
Historiallisesti veden pumppaaminen yläjuoksulle ei ole uusi ajatus, vaan se olisi eräs Thomas Newcomenin 1700-luvulla kehittämän höyrykoneen ensimmäisistä sovelluksista. Tehtaat tuohon aikaan toimivat vesirattailla. Vedenmäärässä oli vaihtelua vuodenajasta riippuen, jolloin tehtaiden toimintamahdollisuudet vähäisen veden aikaan alettiin turvata pumppaamalla vettä yläjuoksulle.[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Electricity Storage Association
- ↑ Juktanin pumppuvoimalaitos
- ↑ Vaarunvuoren suojelualue
- ↑ Ylen uutinen pumppuasemaremontista
- ↑ Schivelbusch, Wolfgang: ”Käyttövoiman koneellistuminen”, Junamatkan historiaa, s. 8. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-768-010-4.
