Puljumoreeni
Puljumoreeni [1] on kumpumoreenien alaluokka, joka on maastossa mutkainen, renkaan tai hevosenkengän muotoinen moreeniselänne tai -kumpu. Se on saanut nimensä Kittilän Puljun kylässä sijaitsevan tyyppialueen mukaan.[1][2][3]
Muodostumisteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulju-moreenit ovat harjaltaan lähes kivettömiä. Niihin tehdyissä leikkauksissa on niissä havaittu olevan kaksi kerrostumaa. Niiden pohjaosa on tiivistä pohjamoreenia ja yläpuoli löysää ja sekaista pintamoreenia. Pohjamoreeni on tulkittu kerrostuneen jäätikön alapinnan railoihin ja yläosan löysä moreeni olisi pudonnut jäätikön pinnalta aukeaviin railoihin. Ylä- ja alapinnan railot ovat tavallisesti yhtyneet toisiinsa ja näin ovat eri moreenilajit yhtyneet jäätikön sulaessa pois. Jäljelle on jäänyt matalia ja epäsäännöllisiä maaston kohomuotoja, jotka ovat yleensä vain metristä viiteen metriä korkeita. Puljumoreenit ovat olleet 50–300 metriä matoja, hevosenkenkää tai rengasta muistuttavat ovat olleet halkaisijaltaan 20–150 metriä. Muodostumien reunat laskeutuvat loivasti ulkoreunoille päin ja niiden sulkeumiin on kehittynyt vahva suoturvetäyte, joka voi olla 1–2 metriä paksu. Maastossa tällaiset muodostumat erottuvat umpinaisina tai sulkeutuneina rengasvalleina, jonka sisäosa on ympäristöään korkeampi mutta samalla valleja matalampi.[1][2][4][5][4]
Puljumoreenin syntyminen vaatii paikalleen pysähtynyttä jäätikköä, joka on halkeillut paikalleen ja alkanut sulaa ohuemmaksi. Sulamisen loppuvaiheessa jäätikkö on pirstoutunut erillisiksi jäälohkareiksi, jotka sulivat moreenivallien ympäröiminä paikoilleen. Aiemmin tunnettiin puljumoreeniesiintymiä vain mannerjäätikön jäänjakajaseuduilta. Vuonna 2020 niitä havaittiin myös Keski-Lapista.[5][6][4]
Ruotsin Lapin Veiki-moreenit ovat monella tapaa samanlaisia kuin puljumoreenit.[3]
Puljumoreenikenttiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2020 julkaistussa laserkeilauskarttoja hyödyntävässä etsinnässä Keski-Lapista tavattiin 40 puljumoreeni tai Veiki-moreenimuodostumaa [6]. Tunnettuja puljumoreenikenttiä tavataan seuraavista kohteista:
- Puljun kylä Kittilässä [2]
- Enontekiö [2]
- Ounastunturi [2]
- Laanila [2]
- Salttijärvi ja Maljasjoki [4]
- Harrijärvi [4]
- Kemijärvi–Salla-puljumoreenikenttä [6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raimo Kujansuu kutsui tätä moreenimuodostumien tyyppiä ensiksi Pulju-moreeniksi vuonna 1967. Samanlaisia muodostumia olivat aiemmin tutkineet esimerkiksi Gunnar Hoppe Ruotsista ja Seppo Penttilä Suomesta.[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rainio, Heikki: ”19. Moreenimuodostumat”, Jääkaudet, s. 130–138. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
- ↑ a b c d e f g Kujansuu, Raimo: On the deglaciation of western Finnish Lapland. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande, 1967, 232. vsk, s. 56–57. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Taipale, Kalle & Saarnisto, Matti: Tulivuorista jääkausiin : Suomen maankamaran kehitys, s. 175. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16048-2.
- ↑ a b c d e Liisa Kajala (toim.): Tarvantovaaran erämaa-alueen ja Lätäsenon–Hietajoen soidensuojelualueen luonto ja käyttö, s. 23–24. Helsinki: Metsähallitus, 2002. ISBN 952-446-365-2. Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ a b Johansson, Peter & Nenonen, Jari: Till Stratigraphical Studies in the Pulju Area in Northern Lappland Finland, Current Research, TK, 1991
- ↑ a b c Pertti Sarala (toim.) & al.: Maaperämuotojen ja rakenteiden LIDAR-pohjainen tulkinta malminetsinnän tukena Keski-Lapissa. (Loppuraportti) Res Terrae, Ser. B, 2020, nro 21, s. 4–6, 14, 18 (osa I) sekä 3, 6–20. Oulu: Oulun yliopisto. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 24.8.2021.