Pukinjuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pukinjuuri
Pimpinella saxifraga - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-241.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Pukinjuuret Pimpinella
Laji: saxifraga
Kaksiosainen nimi
Pimpinella saxifraga
L. 1753
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pukinjuuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pukinjuuri Commonsissa

Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) on Suomessa yleinen, monivuotinen ruohovartinen sarjakukkaiskasvi. Pukinjuuri tunnetaan myös nimellä ahopukinjuuri.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinjuuri on monivuotinen ja kasvaa 20-50 cm korkeaksi. Sen varsi on lähes uurteeton. Pukinjuuren lehdet muodostuvat pareittain asettuvista pyöreähköistä, sahalaitaisista lehdyköistä. Valkeat tai punertavat kukat muodostavat sarjakukinnon. Pukinjuuri kukkii kesä-elokuussa. Laji muistuttaa Suomessa harvinaista ja rauhoitettua isopukinjuurta.[1] Pukinjuuren lähisukuinen laji on myös mausteyrttinä viljelty anisruoho (Pimpinella anisoides).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinjuurta tavataan lähes koko Euroopassa ja Kaukasuksella. Suomessa pukinjuurta tavataan yleisenä Keski-Suomen korkeudelle saakka ja satunnaisena koko maassa.[1][2] Suomessa sitä pidetään muinaistulokkaana.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinjuuri viihtyy kuivilla niityillä, pientareilla, pihoilla ja kedoilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinjuuren juurta on käytetty lääkkeenä. Kasvia on kasvatettu luostarien puutarhoissa ja käytetty rohtona vilustumista vastaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 319.
  2. Anderberg, Arne: Den virtuella floran 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 11.9.2008. (ruotsiksi)
  3. Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit Opetushallitus
  4. Luostarien yrttitarhat Yrttitarha.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]