Puhelaulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puhelaulu (saks. Sprechgesang) on vokaalinen ilmaisutapa, joka sijoittuu laulun ja puheen välimaastoon. Puhelaulu nuotinnetaan tavallisesti korvaamalla tavanomaiset nuotinpäät vinoristeillä. Puhelaulussa rytmi on tarkoin määritelty, mutta sävelkorkeudet vain likimääräisesti. Puhelaulua ei luokitella musiikiksi.

Ensimmäisenä puhelaulu-tekniikkaa käytti Engelbert Humperdinck oopperassa Königskinder (1910), mutta muutti sen painetussa partituurissa tavalliseksi lauluksi. Tekniikkaa käytti ensimmäisenä laajemmin Arnold Schönberg, joka käytti sitä lähes kaikissa vokaaliteoksissaan. Oopperassa Mooses ja Aaron Mooseksen osat ovat kirjoitettu puhelauluna ja Aaronin tavallisena lauluna. Puhelaulua käytetään myös Alban Bergin oopperoissa Wozzeck (1925) ja Lulu (1937).

Rap & Hip Hop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rap ja Hip Hop ovat lähes poikkeuksetta pelkkää puhelaulua. Katso tarkemmin: Räppäys, Rap ja Hip Hop.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.