Puhallusputki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puhallusputkella ammuttavia myrkkynuolia korissa.
Ecuadorilainen mies ampumassa puhallusputkella.
Strychos toxifera on kurarekasvi josta saatavaa myrkkyä käytetään nuolimyrkkynä.

Puhallusputki on ontto putki, jota käytetään kevyiden ammusten laukaisuun puhalluksen voimalla. Puhallusputkia on käytetty aseina monissa kulttuureissa, yleisimpänä esimerkkinä Etelä-Amerikan intiaanit, jotka metsästävät kastamalla ammuksena käytettävän pienen nuolen kurare-myrkkyyn. Lisäksi käytetään nuolimyrkkysammakoiden erittämää myrkkyä.

Kurarealkaloidit lamauttavat saaliseläimen lihaksiston, jolloin tämä käytännössä tukehtuu hengityselinten lamaantuessa. Kurarealkaloidit jäävät saaliseläimen lihaksistoon, mutta eläin on silti syömäkelpoinen. Tämä johtuu siitä että kyseiset myrkyt eivät imeydy ihmisen ruuansulatusjärjestelmän kautta elimistöön, vaan ne poistuvat elimistöstä ulosteen mukana.

Puhallusputki (sarbacane) on tunnettu myös keskiajan Euroopassa. Sitä on käytetty lintujen metsästämiseen.

Ranskalainen kuva vuodelta 1480 lintujen metsästyksestä puhallusputkella.

Puhallusputken käyttö pyyntivälineenä on kielletty Suomen metsästyslaissa[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Metsästyslaki (33 § - pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät) finlex.fi. Arkistoitu 24.7.2023. Viitattu 1.8.2021.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.