Public Enemies
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | Michael Mann |
| Käsikirjoittaja | Paul Rubell Jeffrey Ford |
| Tuottaja | Michael Mann Kevin Misher |
| Säveltäjä | Elliot Goldenthal |
| Kuvaaja | Dante Spinotti |
| Leikkaaja | Paul Rubell |
| Pääosat | Johnny Depp Christian Bale Marion Cotillard Channing Tatum |
|
|
|
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 140 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 80 miljoonaa USD (ilmoitettu) |
| Tuotto | 46 344 000 USD |
|
|
|
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Public Enemies on Michael Mannin ohjaama gangsterielokuva, joka sai ensi-iltansa kesällä 2009. Kertomus sijoittuu 1930-luvun alkuun ja siinä on useita todellisuuspohjaisia henkilöhahmoja, kuten FBI-agentti Melvin Purvis ja rikolliset John Dillinger, Baby Face Nelson ja Pretty Boy Floyd. Filmi perustuu Bryan Burrough’n kirjaan Public Enemies: America’s Greatest Crime Wave and the Birth of the FBI, 1933–34.
Sisällysluettelo |
Juoni [muokkaa]
Tarina alkaa vuonna 1933, kun John Dillinger järjestää jengiläistensä ja joidenkin muiden vankien paon vankilasta. Kun karkulaiset juhlivat vapauttaan ravintolassa, Dillinger tapaa narikassa työskentelevän puoliksi ranskalaisen, puoliksi intiaanitaustaisen kauniin naisen.
Dillinger nauttii jopa jonkinlaista kansansuosiota, kun hän ryöstää pankkeja, joita pidetään talouskurjuuden syntipukkeina, ja kieltäytyy kidnappauskeikoista. Dillingerin väki liittoutuu Frank Nittin johtamien Chicagon mafiarikollisten kanssa. Näyttävän pankkiryöstön jälkeen FBI julistaa Yhdysvaltain historian ensimmäisen ”sodan rikollisuutta vastaan”.
Rooleissa [muokkaa]
| Johnny Depp | ... John Dillinger |
| Marion Cotillard | ... Billie Frechette |
| Christian Bale | ... Melvin Purvis |
| Channing Tatum | ... Pretty Boy Floyd |
| Giovanni Ribisi | ... Alvin Karpis |
| Stephen Dorff | ... Homer Van Meter |
| Billy Crudup | ... J. Edgar Hoover |
| Leelee Sobieski | ... Polly Hamilton |
Tuotanto [muokkaa]
Michael Mann halusi elokuvan näyttävän siltä, kuin se olisi kuvattu ”tässä ja nyt”. Kuvaukset pyrittiin tekemään todellisilla tapahtumapaikoilla ja lähikuvat näyttelijöiden kasvoista otettiin usein käsivaralla.[3]
Vastaanotto [muokkaa]
Nyt-liitteen Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti, että suuresta budjetista huolimatta Dillingerin henkilöhahmo jää pinnalliseksi. Julkisuutta, pahantekijän perhetaustaa tai FBI:n syntyä käsitellään vain irrallisina huomioina rikosten, poliisitutkimusten, takaa-ajojen ja tulitaisteluiden välissä. Tarinan kulku on hänestä arvattava ja kaiken selittäminen fatalismilla on liian helppo ratkaisu.[4]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Public Enemies ComingSoon.net. Viitattu 2008-06-21.
- ↑ Release dates for Public Enemies Viitattu 19 March 2009.
- ↑ Johanna Juntunen: Ohjaaja halusi katsojista todistajia. Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 2009, nro 33, s. 15.
- ↑ Veli-Pekka Lehtonen: Mahtia pintaa. Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 2009, nro 33, s. 15.
Sivulta puuttuu