Psykonomia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Psykonomia on mielenterveyskuntoutujien tekemää työtä oman ja toisten mielenterveytensä hoitamiseksi [1]. Psykonomian tavoitteisiin kuuluu mielisairaan stigman ja leiman purkaminen[2].

Psykonomi-nimikettä käyttävät kokemusasiantuntijat eli henkilöt, jotka ovat kokeneet mielenterveysongelmia itse [3]. Se ei ole valvottu nimike, eikä sitä tule sekoittaa mm. Valviran laillistamiin psykologeihin tai psykiatreihin.

Arvo kokemusasiantuntijuudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykonomian keskeinen arvolähtökohta on kunnioittaa mielenterveyskuntoutujien omaa elämänkokemusta ja antaa arvo sille työlle, jota he tekevät itsensä hoitamiseksi ja kuntoutumiseksi. Psykonomian tehtävänä on puolustaa mielenterveyskuntoutujien täysivaltaisuutta ja ihmisarvoa. Se haluaa luoda uudenlaisen kuvan kuntoutumiseen, jossa mielenterveyskuntoutujalla itsellään on tärkein rooli[4].

Psykonomia ja ammattiauttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirsi Rekola kirjoittaa: "Psykonomia perustuu nimenomaan inhimillisyyteen. Koska oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus ovat se perusta, johon haave paremmasta tulevaisuudesta rakentuu, meidän on oltava oikeudenmukaisia ja pyrittävä ymmärtämään kaikkia, vaikka emme hyväksy kaikkea. Sekä mielenterveyskuntoutujia että ammattiauttajia olisi kohdeltava inhimillisesti ja ymmärtäväisesti.[5]"

Psykonomian fokus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielisairaan stigman ja leiman purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykonomian mielenkiinto kohdistuu mielisairaan leiman ja stigman poistamiseen. Häpeän sävyiset asenteet ja mielisairaan leima aiheuttavat vaikeuden hyväksyä mielenterveysongelma. Ne aiheuttavat usein myös hoitokielteisyyttä ja sairauden tunteen puuttumisen. Stigmasta tullee hoidon ja avun saamisen este[6].

Mahdollisuus siihen, että suvaitsevaisuus voisi koskea myös kokemistapaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykonomian pyrkimyksenä on saada suvaitsevaisuutta myös siihen, millaiseksi me kukin maailman koemme [7]. Psykonomia pitää tärkeänä alitajunnan (alitajunta, tiedostamaton) nostamista tietoisuuteen ja mielenterveyskuntoutujien oikeutta kertoa sisäisen maailmansa tapahtumista. Tässä suhteessa psykonomian tavoite on sama kuin psykoanalyysilläkin. Psykoanalyytikko Martti Siirala on teoksissaan korostanut sitä, että mielenterveyskuntoutujien kokemuksilla on suuri merkitys ja niitä ei pidä halveksia tai aliarvioida [8]. Lisäksi Siirala on esittänyt myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä. Psykonomian tarkoituksena on antaa mielenterveyskuntoutujan kokemuksille sen ansaitsema arvo[9] sekä juuri Siiralan ajatuksien mukaisesti luoda ei-professionaalisia vapaaehtoistoimintaan perustuvia auttamisverkostoja.

Psykonomia ja roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valt.Tri Susanna Hyvärin ja Sosiologi Anthony Giddensin mukaan rooleja luodaan ja uusinnetaan sosiaalisten suhteiden verkostossa. Heidän mukaansa myös roolit muotoutuvat tilannesidonnaisesti ja identiteetti taasen luodaan historiallisesti ja kerroksellisesti[10]. Psykonomian tarkoituksena on purkaa tietyista konfliktitilanteista syntyneet roolit ja palauttaa yksilön autenttinen olemassaolo[11] ja identiteetti. Tässä autenttinen olemassaolo tarkoittaa sitä Heideggerin tarkoittamassa mielessä. (ks. Autenttisuus (filosofia) ja Dasein Heideggerin käsityksistä siitä, mitä autenttinen olemassaolo tarkoittaa). Psykoanalyytikot Johannes Myyrä ja Veikko Vainio puhuvat myös siitä, että sairautena pidetty tila saattaa olla merkityksellinen ihmisen kasvukehitykselle ja Giddenssin mainitsema rooli saattaa sairauden kautta hävitä ja antaa näin tilaa yksilön individuaatioprosessille [12]. Psykonomian viitekehyksessä tämä tarkoittaa mielenterveyskuntoutujien kokemuksille kuuluvaa arvoa, joilla he voivat vapautua heille annetuista valheellisista rooleista ja saavuttaa takaisin heille kuuluva aito identiteetti.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyväri, Susanna: Vallattomuudesta vastuuseen - kokemuksen politiikan sankaritarinoita. Sosiaalipolitiikan väitöskirja. Helsinki: Helsingin Yliopisto, 2001. ISBN:951-885-198-0.
  • Rekola, Kirsi: Mielenterveyden asiantuntijuuden kahdet kasvot. Psykologian pro gradu –tutkielma, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampereen Yliopisto, 1998.
  • Hulmi, H: Heikkinen, J. 2004. Psykonomia-aate. Teoksessa Hulmi, H. Ihminen, vertainen. 10 vuotta Mielenterveyden keskusliiton vertaistukitoimintaa., s. 172-185. Vantaa: Printway Oy, 2004. ISBN:952-5154-52-1.
  • Giddens, Anthony: Social Theory and Modern Sociology. Cambridge: Polity Press., 1987.
  • Laing, Ronald D:: The Politics of Experience and the Bird of Paradise. Harmondsworth: Penguin., 1967.
  • Heidegger, Martin: Oleminen ja Aika. Tampere: Vastapaino., 2000.
  • Untamo, Yrjö: On puhuttava siitä mistä vaikenemme, Martti Siiralan ajatuksia elämästä. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN: 9789513117436.
  • Heikkinen, Jorma: Psykonomia. Turku: Suomen Psykonomiopiston tuki ry, 1996.
  • Myyrä Johannes, Vainio Veikko.: On the individuality and meaningfulness of illness. Psykoterapia, 2006, nro 3. Helsinki: Therapeia säätiö.
  • Raimo Salokangas, Ilkka Taipale, Markku Salo, Claes Andersson.: Lausunnot Psykonomiasta. Psykonomia lehti, 1996, nro 2. Turku: Psykonomian tuki ry.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hulmi 2004 s.172
  2. Heikkinen 1996 s.9
  3. Hyväri 2001 s. 211
  4. Rekola 1998, Hulmi 2004
  5. Rekola 1998
  6. Salokangas et al, 1996
  7. Laing 1967
  8. Untamo 2000
  9. Heikkinen 1996 s. 17
  10. Hyväri 2001 s. 102, Giddens 1987, s.118
  11. Heidegger 2000 s.264-266
  12. Myyrä Vainio 2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]