Psykologinen sodankäynti
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Tarkennus: Täsmällisille väitteille ei ole lähteitä, eikä artikkelin kokonaisuudellekaan. |
Psykologinen sodankäynti on informaatiosodankäynnin osa-alue. Siinä psykologiaa käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen sodan tai rauhanaikaisen vaikuttamisen osana.
Psykologinen sodankäynti tähtää suoraan sodankäynnin tärkeimpään ulottuvuuteen, tahtoon. Psykologinen sodankäynti liittyy informaatioon vaikutusketjussa informaatio-asenne-arvot-käyttäytyminen. Muunnos informaatiosta käyttäytymiseen tapahtuu ihmisessä, pääosin alitajuisten, psykologisten prosessien välityksellä.
Psykologisen sodankäynnin sovellutusalueet ovat toiminta kulttuureja sekä kansan, joukkojen ja komentajien tahtoa vastaan.
Merkittävä psykologisen sodankäynnin periaate on refleksiivinen kontrolli.
Sisällysluettelo |
Psykologisen sodankäynnin välineet [muokkaa]
Psykologinen sodankäynti ei sinänsä ole uutta. Se on yhtä vanhaa kuin sodankäyntikin. Vanhoja ja edelleen käyttökelpoisia psykologisen sodankäynnin välineitä ovat huhut, pelottelu (pelottavan näköiset aseet ja kypärät), suostuttelu, taivuttelu, oman voiman suurentelu, lentolehtiset, kirjat, lehdistö ja elokuvat. Todellisen tai kuvitellun voiman näyttämisellä pyritään samaan tulokseen kuin voiman käyttämisellä.
Muutos ovat uudet välineet psykologisen sodankäynnin hyödyntämiseen, esimerkiksi radio, televisio, kansainväliset tietokoneverkot ja kansainväliset televisioverkot, CNN ja DBS-tyyppiset televisiosatelliitit (ks. alla).
Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. Jan Kåhre toteaa kirjassaan The Mathematical Theory of Information[1], että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensi käden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle.
Television voima on sellainen, että viihteeksi naamioidut keskusteluohjelmat tulkitaan hyvin usein tiedoksi enemmänkin kuin mielipiteiksi tai argumenteiksi. Ehkä kavalampi muoto on ohjelmat, joissa mielipiteet esitetään komediana tai satiirina, jolloin auktoriteettien kunnioitus voidaan vakavasti asettaa kyseenalaiseksi.
Vuonna 1994 toimintansa aloittanut Hughesin 150 televisiokanavan DBS-satelliitti tarjoaa noin kahden miljoonan dollarin vuosimaksulla mahdollisuuden lähettää suureen osaa maailmaa omaa ohjelmaa yhdellä kanavalla 24 tuntia vuorokaudessa. Tulevaisuuden 500 kanavaiset televisiosatelliitit tarjoavat yhä paremmat mahdollisuudet, yhä halvemmalla, yhä pienemmille ryhmille.
Internet tuhansine eri alan keskustelupalstoineen tarjoaa mahdollisuuden saada hyvin erilaista tietoa, hyvin reaaliajassa ja koko maapallolta. Se tarjoaa myös mahdollisuuden vaikuttaa hyvin erilaisiin ihmisryhmiin valikoidusti tarkkuusvaikuttamisella.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Sivulla 163.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.
| Aikakaudet | Sotatoimialueet | Aseet | Sodankäynnin tasot | Taistelevat aselajit | Tukevat aselajit | Luetteloita | Yleistä |
|
Sivulta puuttuu