Psykiatrinen tutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Psykiatrisessa tutkimuksessa pyritään laaja-alaisesti kartoittamaan potilaan tilanne ja määrittelemään mahdollinen psykiatrinen sairaus (diagnoosi). Psykiatrisen tutkimuksen ja siitä tehtyjen johtopäätösten perusteella voidaan laatia hoitosuunnitelma. Psykiatrisen tutkimuksen lopputuotoksena on psykiatrinen lausunto. Parhaimmillaan se sisältää kuvauksen potilaan psyykkisestä statuksesta (nykytilanne), elämänhistoriasta, ihmissuhdeverkostosta, mahdollisesta sairastamishistoriasta, aiemmista hoidoista, fyysisistä sairauksista ja tarpeen mukaan muistakin asioista. Lausunnossa pyritään kokoamaan laaja-alaisesti kertynyt sekä tiivistämään se luettavaan muotoon.

Psykiatriseen tutkimukseen voidaan tarvita esimerkiksi neurologin tutkimus, pään kuvantaminen (magneettikuvaus tai pään CT), psykologin tutkimus, toimintaterapeutin arvio, neuropsykologinen tutkimus, sosiaalityöntekijän arvio ja usein omaisten tai lähipiirin haastattelu. Vuorovaikutussuhteita ja vuorovaikutustaitoja voidaan tutkia esimerkiksi perhe-ja verkostotapaamisissa tai osastojaksojen yhteydessä.

Työkykyarviomielessä psykiatriseen tutkimukseen voi sisältyä yhteistyössä työterveyshuollon ja eri toimijatahojen kanssa työkokeiluja.