Pseudoliitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pseudoliitti on satelliittipaikannuksen signaalia imitoiva laite, "pseudo-satelliitti", jollaisten avulla pyritään paikantamaan sisätiloissa [1][2] etenkin GPS-päätelaitteilla, joissa on yleensä sisäänrakennettu kyky ottaa vastaa tällaisia L1-taajuudella lähettyjä signaaleja. Tämä mahdollistaa - tavallisen tai erikoisvastaanottimen - GPS-vastaanottimen käytön paikoissa, joihin GPS-signaali ei luotettavasti pääse etenemään. Käytännössä tällaista tukea on vain GPS-paikannukselle muiden satelliittipaikannusjärjestelmien (Beidou, Compass, Galileo) tai niiden käytön (GLONASS) ollessa aloitusvaiheessa.

Pseudoliitteja käytetään myös ulkotiloissa, joissa joko halutaan lisätä paikannustarkkuutta ja -luotettavuutta (esim. lentoasemat, toistaikseksi vain kokeellisesti valituilla testikentillä) tai sellaisissa paikoissa, joihin satelliittipaikannuksen signaali ei ainakaan jatkuvasti pääse etenemään (syvät avoluohokset, vuonot jne.) Ilmailun Yhdysvalloissa käytössä olevan WAAS- ja EUssa kehiteltävän EGNOS-järjestelmän puitteissa pseudoliitteja on kaavailtu lentokoneiden tarkkuuslähestymisen avusteeksi korvaten ILS-järjestelmän. Tämä käyttö on kuitenkin vasta kehitysasteella.

Teknologia ei ole ainoa tapa korvata satelliittipaikannus katveellisissa paikoissa, esim. GSM-paikannus, kiihtyvyysanturit ja gyroskoopit voivat toteuttaa ainakin lyhytaikaisesti kohteen paikan määrityksen.

Mm. Mars-tutkimuksessa on pohdittu mars-ajokkien suunnistamisen avuksi pseudoliitteja, jolloin kyseessä ei ole GPS-satelliittien hyödyntämiseen liittyvästä toiminnasta vaan pseudoliitti-termin lainaamisesta muuhun käyttöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. R. Eriksson, "Indoor navigation with pseudolites (fake GPS sat.)", http://liu.diva-portal.org/smash/get/diva2:20395/FULLTEXT01
  2. GNSS Technologies Inc., http://www.fpoir.org/OPEN/FORUM11_DRivan_040820.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]