Alkueliöt

Wikipedia

Ohjattu sivulta Protoktistit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alkueliöt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Alkueliöt Protista
Haeckel, 1866
Katso myös
  Alkueliöt Wikispeciesissä

  Alkueliöt Commonsissa

Alkueliöt eli protistit eli protoktistit (Protista) on yleisnimitys niille alkeellisille aitotumaisille eliöryhmille, jotka eivät sukulaisuussuhteidensa perusteella kuulu kasveihin, eläimiin tai sieniin. 1900-luvulla alkueliöt esitettiin usein omana eliökuntanaan. Fylogeneettisen taksonomian kannalta tällainen kunta on kuitenkin sikäli virheellinen, että siihen luettavat eliöt eivät muodosta kehityshistoriallisesti yhtenäistä eli monofyleettistä ryhmää. Käytännössä alkueliöt ei nykyään ole itsenäinen taksoni, vaan sovinnainen yleisnimitys nille eliöryhmille, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista kolmesta suuresta eliökunnasta.

Yksinkertaistetussa kuuden eliökunnan luokittelussa alkueliöt on esitetty omana monimuotoisena kuntanaan, jonka eri lajit voivat olla kaukaisempaa sukua toisilleen kuin muihin eliökuntiin kuuluville lajeille. Fylogeniaan perustuvan luokittelun mukaan alkueliöt ovat itse asiassa joukko itsenäisiä pieniä elikökuntiaan, joilla ei ole kovinkaan paljoa keskinäistä sukulaisuutta.

[muokkaa] Ominaisuudet

A: Chaos-ameba ja B: Actinophrys-leväsolu

Monille tähän ryhmään kuuluville eliöille on ominaista lähinnä yksittäin elävät solut, joilla on pitkälle erikoistuneita soluelimiä ja jotka eivät pysty muodostamaan erikoistuneita kudoksia. Yksi- ja monisoluisuuden raja on kuitenkin häilyvä, sillä esimerkiksi eräät limasienet viettävät osan elinkaarestaan yksisoluisena ja osan monisoluisena eliönä.

Yksisoluisten eliöiden lisäksi eräät alkueliöt muodostavat filamentteja, pieniä yhdyskuntia tai eräät ruskeat levät jopa suuria sekovartisia eliöitä. Useimmat ovat kuitenkin kooltaan mikroskooppisia: niiden koko vaihtelee 5 mikrometristä 2–3 millimetriin. Eräät loiset ja levät ovat vain yhden mikrometrin kokoisia, mutta ruskolevät voivat saavuttaa kymmenien metrien pituuden. Yksisoluisille on usein tyypillistä solurakenteen monimutkaisuus: soluelimet ovat kehittyneemmät ja niitä on enemmän, koska solujen täytyy kyetä elämään itsenäisesti; lisäksi solujen pinnalle on usein kehittynyt erityisiä siimoja tai ripsiä, joiden avulla eliöt pystyvät liikkumaan.[1] Ameboilla ja juurijalkaisilla on puolestaan solulimasta työntyviä valejalkoja, joiden avulla ne pystyvät ryömimään eteenpäin.

Alkueliöt tarvitsevat kostean elinympäristön. Niitä esiintyy vesistöissä, joissa ne muodostavat planktonia, maaperässä, jossa ne toimivat esimerkiksi kuolleen aineksen hajottajina, sekä muissa eliöissä joko loisina, symbiontteina tai päällysvieraina.

[muokkaa] Taksonomia

Alkueliöiden erottamista omaksi kunnakseen ehdotti ensimmäisenä Ernst Haeckel vuonna 1866, mutta ajatus oli vallalla yleisesti vasta 1900-luvun loppupuoliskolla. Alun perin alkueliöihin luettiin kaikki yksisoluiset elämänmuodot, kuten bakteerit, kunnes merkittävä jako aitotumaisten ja esitumaisten eliöiden välillä tehtiin.[1] Molekulaaristen menetelmien kehittyminen systemaattisessa tutkimuksessa osoitti kuitenkin, että itse asiassa mitään yksittäistä ja yhtenäistä alkueliöiden kuntaa ei ole olemassa, vaan että kyseessä on joukko hyvin vanhoja itsenäisiä kehityslinjoja, joista vain ei evoluution kuluessa kehittynyt mitään erityisen merkittäviä elämänmuotoja.

Alkueliöiden luokittelu on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa, sillä lajien sukulaissuhteet ovat olleet pitkään epäselvät. Luokittelua on sekoittanut muun muassa se, että monet yksisoluiset eliöt ovat evoluution kuluessa ottaneet soluihinsa viherhiukkasiksi toisia yhteyttäviä yksisoluisia eliöitä, mikä on sekoittanut tällaisia eliöitä kasvien ja viherlevien kehityshaaraan. Nykytutkijat ovat eriyttäneet alkueliöihin kuuluvia kehityslinjoja omiksi kunnikseen (esimerkiksi Chromalveolata tai Chromista), johon luetaan muun muassa rusko- ja kultalevät). Nykytutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että näitä kuntia on 6-10.

Alkueliöt on ulkoisten ominaisuuksiensa ja elintapojensa perusteella mahdollista jakaa erilaisiin ryhmiin: levämäiset (Algae) ovat yhteyttäviä ja muistuttavat siten kasveja; alkueläimiksi (Protozoa) on kutsuttu liikuntakykyisiä, jotka ovat kehittäneet toimintaperiaatteiltaan eläinten elimiä vastaavia soluelimiä; jotkut puolestaan muodostavat rihmastomaisia rakenteita ja itiöitä ja siten muistuttavat sieniä. Tällainen jaottelu ei kuitenkaan kerro mitään näiden eliöiden keskinäisistä sukulaisuussuihteista, jotka ovat alkaneet selvitä vasta 2000-luvun alussa molekyylisystemaattisilla menetelmillä.

Alla on esitetty jaottelu, jossa on esitetty perinteisesti alkueliöiksi luokiteltujen eliöryhmien sijoittuminen eliökunnan luokittelussa niiden kehityshistoriallisten sukulaisuussuhteiden perusteella nykyisimmän käsityksen (Cavalier-Smith, Adl ym.) mukaan. [2] Luokittelu voi tarkentua ja muuttua tutkimustiedon karttuessa.

Päärynälevä (Macrocystis pyrifera).
Balantidium-ripsieläin
Paranvoi (Fuligo septica).
Aitotumaisten eri kehityshaarojen väliset sukulaisuudet

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Encyclopædia Britannica
  2. ↑ Taksonomian lähde: Adl, Sina M., Simpson Alastair G. B., Farmer Mark A., et al (2005). "The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists". J. Eukaryot. Microbiol. 52 (5): 399–451. http://dx.doi.org/10.1111/j.1550-7408.2005.00053.x. PMID 16248873.
  • CD-Facta
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkueli%C3%B6t
Henkilökohtaiset työkalut