Prostasykliinisyntaasi
Prostasykliinisyntaasi on entsyymi, joka katalysoi prostaglandiineihin kuuluvan prostasykliinin biosynteesiä prostaglandiini H2:sta (PGH2). Entsyymiä on useissa elimistön kudoksissa ja voimakkainta prostasykliinin tuotanto on endoteelisoluissa.[1][2]
Toimintamekanismi [muokkaa]
Substraattina olevan PGH2:n sisältämä endoperoksidiryhmä sitoutuu prostasykliinisyntaasin koentsyyminä toimivaan hemiin ja entsyymi hajottaa endoperoksidiryhmän. Sitoutuminen tapahtuu substraatin C-11-hiilestä. Synteesi on monivaiheinen ja sisältää useita radikaalimuotoja, joita prostasykliinisyntaasin hemi-tiolaatti-rakenne stabilisoi.[3]
Koentsyymit ja inhibiittorit [muokkaa]
Prostasykliinisyntaasin koentsyymeinä toimivat hemi ja Sytokromi P450 -ryhmän entsyymit.[4]
Entsyymiä inhiboivat muun muassa tetranitrometaani sekä lääkeaineista minoksidiili, rofekoksibi ja tranyylisypromiini.[4][3]
Prostasykliinisyntaasi nitrautuu hyvin helposti. Yksi tehokkaimmista entsyymin inhiboijista onkin peroksinitriitti-ioni, joka nitraa entsyymin hyvin nopeasti muutamassa sekunnissa ja estää siten sen toiminnan.[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eeva Moilanen, Hannu Kankaanvirta ja Jukka Martio: Eikosanoidit ja tulehduskipulääkkeet Medicina. Viitattu 31.01.2010.
- ↑ Ernst Jucker: Progress In Drug Research, s. 124. Birkhäuser, 1997. ISBN 978-3-7643-5672-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.01.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Roger A. Sheldon: Metalloporphyrins in catalytic oxidations, s. 171-174. CRC Press, 1994. ISBN 9780824792282. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.01.2010). (englanniksi)
- ↑ a b EC 5.3.99.4 - prostaglandin-I synthase Brenda. Viitattu 31.01.2010. (englanniksi)
- ↑ Pak H. Chan: Cerebrovascular disease: 22nd Princeton Conference, s. 33. Cambridge University Press, 2002. ISBN 9780521802543. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.01.2010). (englanniksi)
