Prora

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prora (2011)
Proran pusikoitunutta merenpuoleista julkisivua
Prora mantereen puolelta
Museoitu hotellihuone
Rakennuksen läpi kulkeva käytävä hotellihuoneisiin
Rakennuksen käytävä (2011)

Prora eli Seebad Prora oli natsi-Saksan suunnittelema ja osin rakentama suurimittakaavainen lomahotellialue Saksan Itämeren puoleisella rannikolla Rügenin saarella. Alue suunniteltiin 1930-luvun alkupuolella maailman suurimmaksi rantalomakohteeksi, josta löytyisi 20 000 vuodepaikkaa. Proran kahdeksan vuosina 1936–1939 rakennettua hotellia muodostavat useita kilometrejä pitkän muurimaisen rannansuuntaisen rakennusmassan, Koloss von Rügenin. Rakentaminen jäi kesken, eikä kompleksia otettu hotellikäyttöön.[1]

Maaliskuussa 2012 berliiniläinen sijoittaja osti huutokaupassa yhden kompleksin hotelleista. Rakennuksesta aiotaan tehdä nykyaikainen kylpylähotelli. Työt alkavat kesäkuussa 2012.[2]

Osa laajempaa suunnitelmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lomakeitaasta piti tulla useiden samanlaisten virkistyskohteiden prototyyppi. Yhteensä 3–4 miljoonalle vuosittaiselle lomailijalle mitoitetut kohteet aiottiin suunnitella Rügenin lisäksi Kolbergin lähelle, Königsbergiin, Kieliin ja Danzigiin. Muiden kohteiden rakentamista ei koskaan aloitettu.[3]

Hotellikompleksille oli lomailun lisäksi määritelty myös toinen tehtävä: jo vuonna 1936 Adolf Hitler suunnitteli Proran toimivan sotasairaalana.[4]

Hotellin arkkitehtuuri on sekoitus bauhauslaista modernismia ja kansallissosialistien suosimaa uusklassismia. Suunnitelmat julkistettiin pääkaupungissa Berliinin olympialaisten aikaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Saksa vei Prora-suunnitelma Pariisin maailmannäyttelyyn, jossa se voitti pääpalkinnon, Grand Prix’n. Suunnitelma nähtiin loistavana esimerkkinä modernista arkkitehtuurista ja käytännöllisyydestä rakennussuunnittelussa. Työ yhdistettiin modernistisen CIAM-ryhmän töihin.[3]

Alue ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hotellialueelle saavuttiin hotellin juna-asemalle, laivalla sataman matkustajalaitureiden kautta, tai omilla autoilla, joille oli varattu 5 000 maanalaista pysäköintipaikkaa. Hotellin lähistölle suunniteltiin asunnot 2 000 työntekijälle, sairaala, voimalaitos ja teurastamo.[3]

Lomakeskukseeen piti tulla 20 000 vuodepaikkaa, lukuisia ravintoloita, kaksi uimahallia aaltokoneineen, teatteri, keilahalleja ja satama matkustaja-aluksille. Hitler kaavaili kohteesta näyttävää propagandakeskusta, arkkitehti Erich Putlitz sai toimeksiannon suunnitella alueen keskelle valtaisan kokoontumissalin, johon kaikki parikymmentätuhatta lomailijaa mahtuisivat samalla kertaa. Hitlerin määräyksen mukaan rakennuksen arkkitehtonisen tyylin tuli olla uusklassistinen.[3]

Loivan kaaren muotoinen majoitusosa muodosti noin 150 metriä vesirajasta hiekkarannan suuntaisen, 4,5 kilometriä pitkän ja kuusi kerrosta korkean rakennusmassan. Kaaren keskelle sijoittuvat suuri kokoontumissali ja muut palvelurakennukset, sekä mereen työntyvät laivalaiturit. Rannan puoleinen julkisivu on selkeän yksinkertainen, mantereen puolella rakennusmassan katkaisee 96 lyhyttä siipiosaa, joihin oli sijoitettu wc:t, pesuhuoneet ja porrashuoneet. Meren puolella julkisivun katkaisevat kymmenen majoitusrungosta työntyvää 2 000 hengen ravintolaa. Merenpuoleinen julkisivu on modernistinen, mantereen puolelle muodostuu kilometrien pituinen takapiha.[3]

Hotellirakennukset, jotka olivat kaikki keskenään samanlaisia, suunnitteli vuonna 1933 natsipuolueeseen liittynyt arkkitehti Clemens Klotz (1886–1969). Jokaisesta kohteen yli 10 000 hotellihuoneesta on merinäköala. Huoneet olivat kahden hengen huoneita, jokaisessa sängyt, vaatekaappi, pöytä, tuolit ja pesuallas. Jokainen huone oli samankokoinen, 2,2 x 4,75 metriä. Huoneet voitiin yhdistää pareittain avaamalla väliseinässä oleva ovi, tällöin petipaikat voitiin järjestää kuusihenkiselle perheelle. Huoneitten kalusteet ja varustus astiastoja myöten oli suunniteltu tilaustyönä DAF:ille. Yhteiset WC-tilat ja suihkut olivat käytävällä.[3]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hotellialue rakennettiin Kraft durch Freude-järjestölle (suom. voimaa ilosta), jonka tehtävänä oli Kolmannen valtakunnan työläisten virkistystoiminnan järjestäminen. KdF oli osa suurempaa Deutsche Arbeitsfrontia (suom. Saksan työväenjärjestö), joka oli perustettu maaliskuussa 1933 laittomiksi julistettujen ammattiliittojen natsijohtoiseksi korvikkeeksi. Järjestöön kuuluminen oli vapaaehtoista, joskin käytännössä kaikkien teollisuuden tai kaupan piirissä työskentelevien oletettiin liittyvän DAF:iin, jonka jäsenet kuuluivat automaattisesti KdF:ään.[5] [6] Rakennustöitä johti DAF:in päällikkö Robert Ley[3]

Peruskivi muurattiin 2. toukokuuta 1936. Rakennushankkeena Prora oli valtaisa, Ley onnistui keräämään hankkeelle 100 miljoonan RM:n budjetin, joka tarkoitti että Prora oli moottoriteiden rakentamisen jälkeen koko valtakunnan toiseksi suurin rakennusprojekti. Käytännössä työhön osallistuivat kaikki merkittävimmät saksalaiset rakennusliikkeet yli 15 000 työntekijän voimin.[3]

Proran avajaiset oli suunniteltu vuodelle 1940. Syyskuussa 1939 konserttisaleja lukuun ottamatta kaikkien rakennusten runkotyöt olivat valmiina.[3] Toisen maailmansodan puhjetessa rakennustyöt pysäytettiin. Osa rakentajista siirrettiin rakentamaan rakettien testausaluetta läheiseen Peenemündeen. Rakennuksia ei rakennettu koskaan valmiiksi, joskin vuosina 1939–1945 rakennustöitä jatkettiin vähäisissä määrin pakkotyövankien voimin. Sodan puhjettua osaa rakennuksista käytettiin poliisien ja Saksan laivaston naispuolisten radistien koulutustiloina. Vuonna 1943 Proraan sijoitettiin liittoutuneiden Hampurin kaupungin pommituksissa kodittomiksi jääneitä asukkaita, ja myöhemmin myös itäisen Saksan pakolaisia. Vuodesta 1944 Prora toimi sotasairaalana – toisessa alkuperäisistä tehtävistään.[4]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prora sijaitsi Saksan demokraattisen tasavallan alueella. Sodan jälkeen vuonna 1950 alue määritettiin sotilasalueeksi ja yleisön pääsy Proraan kiellettiin vuoteen 1991 asti. Nykyisin keskeneräiset rakennukset on julistettu muistomerkiksi ja alueella toimii museo Dokumentationszentrum Prora. Säätiö Neue Kultur ylläpitää rakennuksia. Kohteessa vierailee vuosittain satojatuhansia kävijöitä.[4]

Saksojen yhdistymisen jälkeen Seebad Prora jäi tyhjilleen. Taloja on kunnostettu lähes 30 miljoonalla eurolla Euroopan unionin tuella.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dokumentationszentrum Prora Stiftung Neue Kultur. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi), (saksaksi)
  • Hasso Spode: Fordism, Mass Tourism and the Third Reich: The "Strength Through Joy" Seaside Resort as an Index Fossil.. Journal of Social History, , 2004. vsk, nro Vol. 38 Issue 1, s. 127-155. Fairfax Virginia, USA: George Mason University Press. ISSN 0022-4529. maksullinen (pdf) Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
  • MACHT Urlaub. The "Kdf-seaside resort" Rugen (pdf) (näyttelyesite) 2004. Stiftung Neue Kultur. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
  • Jason Pipes: Kraft durch Freude www.feldgrau.com. 1996–2008. Jason Pipes. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)
  • Jason Pipes: Deutsche Arbeitfront www.feldgrau.com. 1996–2008. Jason Pipes. Viitattu 30.1.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stiftung Neue Kultur: Dokumentationszentrum Prora
  2. Länkinen, Tiina: Natsien rantahotelli otetaan viimein käyttöön Yle.fi. 13.6.2012. Yle. Viitattu 18.6.2012.
  3. a b c d e f g h i Spode 2004
  4. a b c Stiftung Neue Kultur: MACHT Urlaub
  5. Pipes: Kraft durch Freude
  6. Pipes: Deutsche Arbeitfront
  7. Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa 17.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Prora.

Koordinaatit: 54°26′20″N, 13°34′30″E