Proletkult

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Proletkult (ven. Пролетку́льт, lyhenne sanoista proletarskaja kultura, ”proletaarinen kulttuuri”[1]) oli Venäjällä helmikuun vallankumouksen jälkeen alkunsa saanut työväen kulttuuri- ja valistusjärjestö[2]. Se järjestäytyi Pietarissa juuri ennen lokakuun vallankumousta[3]. Vuosina 1917–1920 järjestön toiminta levisi koko maahan[4]. Vuonna 1920 Proletkultilla oli yli 300 osastoa ja noin 400 000 jäsentä. Se perusti taide- ja kirjallisuuskerhoja, työpajoja ja teattereita sekä julkaisi noin kahtakymmentä aikakauslehteä, joista keskeisin oli Proletarskaja kultura.[2] Varsinaiseen taidetoimintaan osallistui 80 000 henkeä[4].

Järjestön johtajina ja teoreetikkoina toimivat Aleksandr Bogdanov, Pavel Lebedev-Poljanski, Valerian Pletnjov, Platon Keržentsev ja Fjodor Kalinin. Sen keskeisiä ajatuksia olivat työväen omatoimisuuteen perustuvan luokkakulttuurin luominen sekä kriittinen suhtautuminen aikaisempaan kulttuuriperintöön.[2] Kommunistisen puolueen suhtautuminen Proletkultiin oli vaihtelevaa. Anatoli Lunatšarski suhtautui järjestöön myönteisesti, Lev Trotski kielsi kokonaan ”proletaarisen kulttuurin” olemassaolon ja V. I. Lenin arvosteli voimakkaasti järjestön periaatteita.[5]

Proletkultin pyrkimykset säilyttää itsenäisyytensä suhteessa kommunistipuolueeseen johtivat sen liittämiseen Venäjän valistusasiain kansankomissariaatin alaisuuteen Leninin aloitteesta vuonna 1920[6]. Järjestön toiminta alkoi hiipua vuonna 1922[7]. Vuodesta 1925 lähtien Proletkult oli osa ammattiliittoja kunnes se vuonna 1932 lakkautettiin kokonaan. Vastaavia järjestöjä perustettiin 1920-luvun alussa myös Britanniaan, Saksaan ja muihin maihin, mutta ne lopettivat pian toimintansa.[6]

Proletkultin kaunokirjallinen merkitys on vähäinen[5]. Sen toimintaan osallistuivat sävyltään romanttista ja tyyliltään eklektistä vallankumousrunoutta kirjoittaneet Mihail Gerasimov, Vladimir Kirillov, Ilja Sadofjev, Ivan Filiptšenko, Vasili Aleksandrovski, Aleksei Maširov-Samobytnik, Sergei Obradovitš, Nikolai Poletajev, Aleksandr Pomorski, Jakov Berdnikov, Aleksei Kraiski ja Vasili Kazin. Aleksandrovski, Poletajev, Obradovitš, Kazin ja eräät muut erosivat järjestöstä vuonna 1920 ja perustivat kirjallisuusryhmä Kuznitsan.[4] 1920-luvulla Proletkultin toiminnan näkyvimmän osan muodosti työläisteatteri, jossa työskentelivät muun muassa Sergei Eisenstein, Valentin Smyšljajev, Ivan Pyrjev, Maksim Štrauh, Erast Garin ja Judif Glizer[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slovar izobrazitelnogo iskusstva slovari.yandex.ru. Viitattu 3.11.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  2. a b c Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 3.11.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  3. Novaja filosofskaja entsiklopedija terme.ru. Viitattu 3.11.2012. (venäjäksi)
  4. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 3.11.2012. (venäjäksi)
  5. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 625. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  6. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 21, s. 74. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1975.
  7. Literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 3.11.2012. (venäjäksi)