Pripetin suot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suota 1800-luvun maalauksessa.

Pripetin suot (myös Rokitnon tai Pinskin suot) on suuri suoalue Ukrainan ja Valko-Venäjän rajamailla Pripet-joen ja sen sivuhaarojen molemmin puolin. Se on yksi Euroopan suurimmista kosteikkoalueista.[1]

Alun perin suoalue kattoi Puolan alavat maat ja suuren osan Valko-Venäjän eteläosasta.lähde? Sen itäosaa on ojitettu ja kuivattu vuodesta 1872 alkaen laitumeksi ja viljelymaaksi. Kuivattamista edistettiin mittavilla maanrakennustöillä 1900-luvulla.[1] 1960- ja 1970-luvulla ojitetut pellot tuottivat runsaita satoja muutaman vuosikymmenen ajan, mutta niiden maaperä köyhtyi, ja nyttemmin on alettu keskustella joidenkin osien ennallistamisesta.[2]

Suuren osan vuodesta suoalue on luonnollinen este sotajoukkojen etenemiselle. Toisen maailmansodan aikana suoalue erotti toisistaan eteläisen ja itäisen rintaman taistelut. Myös neuvostopartisaanit piileksivät suolla.[3] Sodan alkuvaiheessa saksalaiset uhosivat "kuivattavansa suot, tyhjentävänsä alueen roskaväestä ja asuttavansa sinne kunnon arjalaisia talonpoikia". Hanketta johti Konrad Meyer. Hitler peruutti suunnitelman vuonna 1941. Yksi syy oli pelko siitä, että kuivatusta maasta tulisi pölyävää aroa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pripet Marshes Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.1.2014.
  2. Setting out for a marsh outing Belarus Magazine. Viitattu 20.1.2014.
  3. The Russian Resistance Movement History Learning Site. Viitattu 20.1.2014.
  4. Imagined Soul London Book Review. Viitattu 20.1.2014.

Koordinaatit: 51°48′55″N, 24°57′10″E