Primo Nebiolo
Primo Nebiolo (14. heinäkuuta 1923 Torino – 7. marraskuuta 1999 Rooma) oli italialainen liikemies ja urheiluvaikuttaja. Nebiolo oli Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtaja vuosina 1981–1999 ja hän vaikutti myös Kansainvälisessä olympiakomiteassa vuodesta 1992 lähtien.
Ennen urheilun johtotehtäviin siirtymistä Primo Nebiolo toimi rakennusalalla. Nebiolo muistetaan IAAF:n puheenjohtajana, mutta hän teki pitkän uran myös yliopistourheilun parissa. Nebiolo johti Kansainvälistä opiskelijaurheiluliittoa (FISU) vuodesta 1961 kuolemaansa saakka. Hänen aikanaan universiadeista muodostui yksi suurista yleisurheilutapahtumista. Omalta urheilutaustaltaan Primo Nebiolo oli kansallisen tason pituushyppääjä.
Toisessa maailmansodassa Primo Nebiolo palveli vapaaehtoisena armeijassa kunnes siirtyi partisaanien joukkoihin.[1] Nebiolo joutui saksalaisten vangiksi, mutta pakeni vankilasta.
Primo Nebioloa pidetään puheenjohtajana, joka toi rahan yleisurheiluun. Hänen aikakaudellaan yleisurheilu muuttui aikaisempaa ammattimaisemmaksi ja suuret sponsori- ja televisiointisopimukset tulivat mukaan kuvaan. Suuret rahapalkinnot tulivat yleisurheilukilpailuihin, maailmanennätyksistä sai rahaa ja urheilijoille alettiin maksaa osallistumismaksuja. Nebiolon aloittaessa IAAF:n puheenjohtajana liiton budjetti oli n. 50 000 dollaria, kun se nykyään on n. 40 miljoonaa dollaria.
Nebioloa kritisoitiin suuresta egosta, diktaattorimaisesta johtotavasta ja kyseenalaisesta taktikoinnista. Hän muun muassa kiristi itselleen Kansainvälisen olympiakomitean jäsenyyden sanomalla, että hän ei anna eteläafrikkalaisten juoksijoiden osallistua Barcelonan olympialaisiin mikäli häntä ei valita. Nebiolon uraan mahtui myös muita skandaaleita. Hänet liitettiin rahoitussotkuun, kun Rooman olympiastadionia kunnostettiin jalkapallon vuoden 1990 MM-kilpailuja varten, mutta Nebioloa ei koskaan virallisesti syytetty. Vuonna 1987 yleisurheilun MM-kilpailuissa Roomassa italialainen pituushyppääjä Giovanni Evangelisti hyppäsi pronssille, mutta hän menetti mitalin, kun selvisi, että italialaiset mittamiehet olivat huijanneet mittauksessa. Primo Nebiolon osallisuus asiaan ei koskaan selvinnyt, mutta hän oli tuolloin myös Italian yleisurheiluliiton puheenjohtaja.
Primo Nebiolo kuoli sydänkohtaukseen kesken puheenjohtajakautensa[2]. Hänet oli valittu vuoden 1999 elokuussa uudelle nelivuotiskaudelle. Varapuheenjohtaja Lamine Diackista tuli vt. puheenjohtaja ja myöhemmin äänestyksellä liiton uusi puheenjohtaja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
