Primäärilähde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Primäärilähde tarkoittaa historiantutkimuksessa ja arkeologiassa sellaista evidentiaalista todistetta, joka on kiistatta yhdistettävissä jonkun historiallisen henkilön, paikkakunnan, hallitsijan tms. aikakauteen ja henkilöhistoriaan.[1] Tyypillisiä primäärilähteitä ovat mm:

  • henkilökohtaiset esineet
  • viralliset asiakirjat, dokumentit jne
  • henkilökohtaiset kirjeet, muistiinpanot, päiväkirjat jne
  • valokuvat, piirrokset, reliefit jne
  • aikalaisten tekemät muistiinpanot
  • konstruktiot, kuten rakennelmat, muistomerkit, asunnot jne
  • tutkittavat teokset, kuten kaunokirjalliset tai filosofiset tekstit [2]

Aihetodisteita (indiisejä) ei lasketa primäärilähteiksi. Lähteitä, jotka käyttävät pääasiallisena aineistonaan primäärilähteitä, kutsutaan sekundäärilähteiksi.[3] Tutkimuskirjallisuus nähdään sekundäärilähteenä tutkittavaan teokseen eli primäärilähteeseen nähden. Tutkimuksen aiheesta ja tutkimusotteesta riippuen sama aineisto voi kuitenkin olla joko primääri- tai sekundäärilähde.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Graduopas jyu.fi. Viitattu 29.7.2014.
  2. Eco, Umberto: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään, s. 154. Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-29-2.
  3. Juhani E. Lahti: Tieteellisen kirjoittamisen ohjeita: essee, proseminaari, kandidaatintutkielma ja pro gradu -tutkielma 10/2012. Viitattu 29.7.2014.