Pridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pridi

Pridi (Pridi Phanomyong) (1900–1983)[1] oli Thaimaan pääministeri vuoden 1946 vapaiden vaalien jälkeen.[2] Hänen täytyi kuitenkin erota kuningas Ananda Mahidolin epäselvissä oloissa tapahtuneen kuoleman jälkeen vielä samana vuonna.[3]

Kiinalaista syntyperää oleva keskiluokkainen Pridi osallistui vuoden 1932 vallankaappaukseen, joka lopetti kuningas Rama VII:nnen absoluuttisen vallan ja muutti kuninkuuden perustuslailliseksi monarkiksi.[4] Vallankaappauksen jäkeen siviilien luottamusta nauttiva Pridi sai uudistaa sosiaalilainsäädäntöä; hänen mukaansa kaikki kansalaiset olivat valtion palveluksessa. Pridi myös puolsi maaomaisuuden vapaaehtoista kansallistamista, minkä johdosta hänet ajettiin kommunismisyytösten avulla maanpakoon.[5] Pridi sai palata takaisin maahan 1934, ja hänestä tuli Phahonin hallituksen sisäministeri.

Thaimaa julisti sodan Englannille ja Yhdysvalloille 1942. Japanilaisten saavuttua maahan Pridi erotettiin ja siirrettiin muodolliseen Rama VIII:nnen neuvostoon. Virassaan Pridin olisi pitänyt allekirjoittaa sodanjulistukset, mutta hänen onnistui piiloutua ja niin hänen allekirjoituksensa väärennettiin asiakirjoihin. Tämä vapautti Pridin myöhemmin sotasyyllisyydestä.[6]

Lyhyen pääministerikautensa jälkeen Pridi perusti 1947 Kaakkois-Aasian liigan tukemaan naapurimaiden kamppailua entisiä siirtomaaisäntiä vastaan[7] ja Phetsarath perustikin Laosin pakolaishallituksen Pridin suojeluksessa Bangkokissa.[8]

Helmikuussa 1949 laivaston upseerit yrittivät vallankaappauksen avulla nostaa Pridin takaisin valtaan. Hän joutui kuitenkin maanpakoon Kiinaan, missä julkaisi 1957 kirjan Yhteiskunnan väliaikaisuus, jossa hän pyrki yhdistämään buddhalaisuutta ja marxilaisuutta.[9] Myöhemmin, Thaimaan historian ensimmäisenä demokraattisena kautena Pridin maine palautui.[10]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä-Horn, M, Miettinen, J.O: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikkilä-Horn, s.203
  2. Heikkilä-Horn, s.208
  3. Heikkilä-Horn, s. 209
  4. Heikkilä-Horn, s.204
  5. Heikkilä-Horn, s.205
  6. Heikkilä-Horn, s.207
  7. Heikkilä-Horn, s.276
  8. Heikkilä-Horn, s.251
  9. Heikkilä-Horn, 214
  10. Heikkilä-Horn, s.215