Priargunskin piiri

Priargunskin piiri (ven. Приаргунский район, Priargunski raion) on kunnallinen itsehallintoalue Taka-Baikalian aluepiirissä Venäjällä. Vuonna 1962 perustetun piirin pinta-ala on 5 100 neliökilometriä. Asukkaita on 25 600 henkeä (vuonna 2009).^[1]

Priargunskin piiri sijaitsee Taka-Baikalian kaakkoisosassa. Lounaassa se rajoittuu Krasnokamenskin, luoteessa Aleksandrovski Zavodin ja pohjoisessa Kalgan piireihin. Idässä Argun-joki erottaa sen Kiinasta.

Piiriin kuuluvat Priargunskin ja Klitškan kaupunkimaiset taajamat sekä 11 maalaiskuntaa: Byrka, Dosatui, Duroi, Molodjožnyi, Novotsuruhantui, Pogadajevo, Pogranitšnyi, Starotsuruhantui, Uruljungui, Ust-Tasurkai ja Zorgol. Hallinnollinen keskus on Priargunsk. Asutuskeskuksia on yhteensä 22.

Asukkaista suurin osa on venäläisiä. Lisäksi on burjaatteja, ukrainalaisia ja tataareja.

Priargunskissa on Tšitan ja Kiinan väliseltä rautatieltä Haranorin asemalla haarautuvan sivuradan pääteasema. Matkaa aluepiirin pääkaupunkiin on rautateitse 595 kilometriä.

Talous perustui 1990-luvun puoliväliin saakka kaivosteollisuuteen. Nykyään tärkein elinkeino on maatalous, joka on erikoistunut lampaanhoitoon. Lisäksi on elintarviketeollisuutta.

Priargunskissa toimii kotiseutumuseo. Paikallislehtenä ilmestyy Priargunskaja zarja. Seudulla on lukuisia arkeologisia muistomerkkejä. Niistä huomattavimmat ovat Hirhir-joen suulla sijaitsevat Tšingis-kaanin veljen Jötši Kasarin hallintokaupungin jäänteet.