Borneonsureli
Wikipedia
Ohjattu sivulta Presbytis hosei
Sivulta puuttuu | Borneonsureli | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Presbytis hosei (Thomas, 1889)[1] |
||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Lajin levinneisyys | ||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Borneonsureli Wikispeciesissä |
Borneonsureli (Presbytis hosei) on vanhan maailman häntäapinoihin kuuluva kädellislaji. Se elää kotoperäisenä Borneon saarella, jossa sitä tavataan Bruneissa, Kalimantanissa (Indonesia) ja Itä-Malesiassa. Sen elinympäristöä ovat subtrooppiset ja trooppiset metsät. Sen uhkana on elinympäristöjen häviäminen.
Sen alalajeista hävinneeksi luultu Presbytis hosei canicrus on havaittu uudestaan. Asia julkistettiin tammikuussa 2012. Niitä oli tallentunut kuviin, joihin oli tarkoitus kuvata Borneon saarella muita eläinlajeja. Sen elinalueiden metsiä on tuhoutunut tulipaloissa ja niitä on raivattu ihmisten käyttöön.[2] Löytöpaikka on Wehean sademetsä. Apina on suurikokoinen ja harmaa, ja sillä on valkea kaulus.[3]
Alalajit [muokkaa]
Lajilla on neljä alalajia:[4]
- Presbytis hosei canicrus, joka on luultu hävinneeksi, mutta havaittu uudestaan
- Presbytis hosei everetti
- Presbytis hosei hosei, mahdollisesti hävinnyt
- Presbytis hosei sabana
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Presbytis hosei IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Indonesiasta löytyi kadonneeksi luultu apinalaji viitattu 21.1.2012
- ↑ Indonesian viidakosta löytyi kuolleeksi luultu apinalaji. HS s. B7, 21.1.2012
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Presbytis hosei Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
