Predrag Mijatović
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 19. tammikuuta 1969 | |
| Syntymäpaikka | Titograd, Jugoslavia | |
| Pituus | 177 senttimetriä | |
| Lempinimi | Peđa | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1987–1989 1989–1993 1993–1996 1996–1999 1999–2002 2002–2004 |
Budućnost Partizan Valencia Real Madrid Fiorentina Levante |
59 (6) 104 (45) 104 (56) 90 (29) 42 (4) 21 (3) |
| Maajoukkue | ||
| 1989–2003 | Jugoslavia | 73 (28) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Predrag ”Peđa” Mijatović (serb. Предраг Мијатовић, s. 19. tammikuuta 1969 Titograd, Jugoslavia) on montenegrolainen jalkapalloilija, joka pelasi vuosina 1989–2003 Jugoslavian (sittemmin Serbia ja Montenegron) maajoukkueessa.[1]
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mijatović oli pelipaikaltaan hyökkääjä ja edusti ammattilaisurallaan Budućnostia, Partizania, Valenciaa, Real Madridia, Fiorentinaa ja Levantea.[1] Hän pelasi Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan ja Jugoslavian liittotasavallan maajoukkueissa yhteensä 73 ottelua ja teki 28 maalia. Hän oli mukana vuoden 1998 MM- ja vuoden 2000 EM-kilpailuissa.
Mijatović voitti Jugoslaviassa Partizanin paidassa yhden liigamestaruuden (1993) ja kaksi cup-mestaruutta (1989, 1992) ennen siirtymistään espanjalaiseen Valenciaan kaudeksi 1993–1994. Kaudella 1995–1996 Mijatović teki Primera Divisiónissa 28 maalia, jonka ansiosta hän sai seuraavaksi kaudeksi sopimuksen Real Madridin kanssa. Real Madridissa hänet muistetaan etenkin kauden 1997–1998 Mestarien liigan loppuottelussa Juventusta vastaan tekemästään voittomaalista, joka toi seuralle sen 32 vuotta tavoitteleman seitsemännen Euroopan cup -pokaalin (La Séptima).[2] Real Madridissa hän voitti myös liigamestaruuden (1997), supercupin (1997) ja Intercontinental Cupin (1998). Mijatović sijoittui toiseksi Kultainen pallo -äänestyksessä vuonna 1997. Real Madridista Mijatović jatkoi italialaiseen Fiorentinaan, josta hän palasi kolmen kauden jälkeen Valenciaan vuonna 2002, mutta tällä kertaa Segunda Divisiónissa pelanneeseen Levanten joukkueeseen. Levantessa hän pelasi uransa kaksi viimeistä kautta.
Pelaajauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan pelaajauransa vuonna 2004 Mijatović jäi Valenciaan ja ryhtyi pelaaja-agentiksi. Kesäkuussa 2006 hän yhdisti voimansa Ramón Calderónin kanssa tämän hakiessa Real Madridin puheenjohtajuutta. Calderónin voitettua puheenjohtajavaalin 2. heinäkuuta tuli Mijatovićista seuran jalkapallotoimenjohtaja, jossa tehtävässä hän oli vastuussa edustusjoukkueen pelaajahankinnoista. Hän toimi tehtävässä toukokuuhun 2009 asti. Hänen aikanaan seura voitti kaksi Espanjan liigamestaruutta ja Espanjan supercupin.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös Mijatovićin yksityiselämä on hyvin uutisoitua johtuen sekasortoisesta suhteesta belgradilaiseen seurapiirikaunottareen Elena Karamaniin. Pari oli naimisissa puolitoista vuotta 1990-luvun alussa ja sai ennen avioeroaan kaksi poikaa, Luka ja Andreja. Myöhemmin Mijatović nai malli Aneta Milićevićin, jonka kanssa hänellä on tyttäret Nađa, Nina ja Lola.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Predrag Mijatović Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Seventh heaven for Madrid 20.5.1998. UEFA. Viitattu 9.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Comunicado oficial 20.5.2009. Real Madrid. Viitattu 20.5.2009. (espanjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Predrag Mijatović Real Madridin sivuston Jugadores de Leyenda -osiossa (espanjaksi)
- Predrag Mijatović Football Database -sivustolla (englanniksi)